© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lampaankääpä

Albatrellus ovinus

  • Heimo: Albatrellaceae
  • Suku: Lampaankäävät – Albatrellus
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni, Eviran suosittelema
  • Samannäköisiä lajeja: typäskääpä, vaaleaorakas, vuohenkääpä
  • Lakki: 5–20 cm leveä, kupera tai laakea, säännöttömän muotoinen ja mutkalaitainen, yläpinnalta kuiva, nuorena sileä, myöhemmin suomuinen keskustasta lähtien. Nuorena kermanvaalea, myöhemmin keskustasta alkaen harmahtavan kellanrusehtava. Pillistö vaalea, ajan myötä kellastuva, pillit hyvin pienet (2–4 mm), ja tiiviisti kiinni lakin mallossa.
  • Jalka: Tanakka, lyhyt (2–8 cm), 1–4 cm paksu, muhkurainen, vaalea, lakinvärinen.
  • Malto: Valkeaa, kiinteää, helposti lohkeilevaa. Muuttuu keltaiseksi leikkauspinnalta tai kypsennettäessä.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Tuoreet kangasmetsät, paksusammaleiset kuusikot. Kuusen juurisieni. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.
  • Säilytys: Pakastus. Voidaan säilöä monin tavoin.

Lampaankääpä kasvaa paljakka-alueita lukuun ottamatta koko maassa sammaleisissa kuusikoissa, etelässä hyvin yleisenä, pohjoisessa harvinaisempana. Lampaankääpä on erikoisen herkullinen ruokasieni ja kiinteytensä ansiosta myös miellyttävä koostumukseltaan. Sotien aikana sitä on käytetty lihan korvikkeena ja Ruotsissa sitä käytetään yhä tryffelin korvikkeena maksapasteijoissa. Kotioloissa lampaankääpä pääsee parhaiten oikeuksiinsa lampaankääpäpihvinä: paneeraa lampaankääpien lakit kananmunassa ja korppujauhoissa, paista pannulla voissa ja nauti! Lampaankääpiä voi säilöä monin eri tavoin, mutta kuivausta ei suositella. Sienistä tulee kovia ja niiden liotusaika on pitkä. Suolaus, etikkasäilöntä, maitohapposäilöntä ja umpiointi käyvät hyvin, mutta tuoreeltaan pakastettaessa saa lampaankäävän oman aromin säilymään parhaiten. Lampaankäävät kannattaa pakastaa vedessä, jotteivät ne kuivahda.

Lampaankäävän saattaa sekoittaa typäs- (A. confluens) ja vuohenkääpään (A. subrubescens) sekä vaaleaorakkaaseen (Hydnum repandum). Rykelminä kasvavan typäskäävän lakin yläpinta on kauttaaltaan oranssinsävyinen ja suomuton, kun taas yksittäin kasvavan lampaankäävän lakki on kermanvalkoinen ja usein (nahan)ruskeasuomuinen. Lampaankääpä muuttuu vahingoittuneista kohdista ja kypsennettäessä keltaiseksi, typäskääpä aprikoosinväriseksi. Vuohenkääpä on lampaankääpää pienempi, ohuempi ja vaaleampi. Sen jalan tyvessä ja pillistössä on oransseja läiskiä eikä malto muutu keltaiseksi. Vaaleaorakkaan lakin alapuolella on pillien sijasta neulamaiset piikit eli orat. Kaikki mainitut näköislajit ovat syötäviä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page