Syötävyys
** – hyvä ruokasieni
Näköislajit
kuusenneulasnahikas, oksaratasnahikas
Lakki
1–3 cm leveä, aluksi laakean kupera, sitten laakeneva, ohut- ja ryppypintainen, reuna aaltopoimuinen, hyvin vaalean nahanruskea, keskeltä ruskeampi. Heltat harvassa, tasatyviset, rusehtavan vaaleat.
Jalka
1–4 cm pitkä, ohut (1–2 mm), sileä, kiiltävä, punaruskea, yläosasta vaaleampi, sitkeä.
Malto
Ohutta, vaaleaa.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Valkosipulin kaltainen, melko voimakas.
Kasvupaikka
Puistot, nurmikot, metsänreunat, lehdot, Etelä-Suomessa yleinen, harvinaistuu pohjoista kohti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke. Ei vielä Lapissa.
Satoaika
Heinä–lokakuu.
Säilöntä
Kuivaus.

Laukkanahikas on pienuudestaan huolimatta kokeilemisen arvoinen ruokasieni. Lajinimen ‘laukka’ ei viittaa kavionkapseihin vaan sienen sipulimaiseen tuoksuun (kuten kasvimaailmassa ruoholaukka, nurmilaukka, karhunlaukka…). Laukkanahikkaan voimakas, valkosipulimainen aromi tuntuu maussakin ja tuo hyvän maustevivahteen kastikkeisiin ja keittoihin. Laukkanahikasta voi mainiosti kuivata ja kuivattuna säilöä lasipurkkeihin odottamaan ruokakäyttöä.

Kuusenneulasnahikas (Marasmiellus perforans) on samannäköinen, mutta selvästi pienempi ja kasvaa nimensä mukaisesti kuusen neulasilla. Lisäksi sen haju on voimakas, mätää kaalia muistuttava. Oksaratasnahikas (Marasmius rotula) on hieman pienempi, hajuton ja heltat kiinnittyvät jalan latvaa ympäröivään kaulukseen. Muitakin valkosipulin hajuisia nahikkaita on, mutta ne ovat eteläisten tammikoiden lajeja (esim. tammenlehtinahikas Marasmius prasiosmus).

Laukkanahikas

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji