© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lehmäntatti

Leccinum scabrum coll.

  • Heimo: Boletaceae
  • Suku: Lehmäntatit – Leccinum
  • Syötävyys: ** – hyvä ruokasieni
  • Näköislajit: haavanpunikkitatti, koivunpunikkitatti, lehtopunikkitatti, männynpunikkitatti
  • Lakki: 5–15 cm leveä, kupera, himmeä, sileä, yleensä kuiva, kostealla säällä hieman tahmea. Vaalean-, kellan- tai tummanruskea. Pillistö harmahtavan valkoinen, vanhemmiten pullistuu voimakkaasti jopa lakin reunan ulkopuolelle. Pillit pieniä ja pyöreäsuisia. Pillistössä usein hyönteisvioituksen tekemä ruskea rengas.
  • Jalka: 7–15 cm pitkä, 1–3 cm paksu, usein uurteinen, tyveä kohti levenevä. Valkoinen, pinnassa tiheässä hentoja, aluksi vaalean-, myöhemmin tummanharmaita nukkatupsuja.
  • Malto: Valkoista, leikkauspinnan väri ei muutu. Nuorilla sienillä kiinteää, vanhemmiten niin pehmeä, että lakin maltoon jää sormella kosketettaessa painauma. Toiselta nimeltään lehmäntatti onkin löpötatti.
  • Itiöpölyn väri: Oliivinruskehtava.
  • Maku: Mieto, hapan.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Sekametsät, puistot, pihat, suot. Koivun juurisieni. Koko Suomi.
  • Satoaika: Kesä–syyskuu.
  • Säilöntä: Pakastus, kuivaus. Säilömistä ei suositella.

Lehmäntatit ovat lajiryhmä ja niiden selvittely on kesken. Lehmäntatteja kasvaa yleisenä koko maassa lehtimetsissä, koivikoissa, nurmikentillä ja soilla koivun seurassa. Vain nuoret kovamaltoiset lehmäntatit soveltuvat ruokasieniksi ja nekin on kypsennettävä perusteellisesti, jottei sieniateriasta seuraa vatsanväänteitä ja pahoinvointia. Oireet menevät yleensä itsestään ohi muutamissa tunneissa eikä sairaalahoitoa tarvita.

Lehmäntatit kuuluvat punikkitattien kanssa samaan Leccinum –sukuun. Yhteisiä piirteitä suvulle ovat kuiva lakin pintakelmu, jalan tummat nukkatupsut ja harmahtavan vaalea pillistö. Lehmäntatin voi sekoittaa punikkitatteihin. Punikkitatit erottaa lehmäntateista helposti lakin pintakelmun pituudesta; punikkitattien lakin pintakelmu ulottuu lakin reunan yli kääntyen pillistön puolelle, lehmäntattien pintakelmu jää lakin reunan tasalle. Lehmäntatin mallon leikkauspinta ei myöskään vaihda väriä, vaan pysyy valkeana. Lehmäntatin ja koivun- sekä männynpunikkitatin nukkatupsut ovat tummanharmaita, lehtopunikkitatin punaruskeita ja haavanpunikkitatin täysin vaaleita.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page