© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita.
All rights reserved.

Lehtikuusentatti

Suillus grevillei

  • Heimo: Boletaceae
  • Suku: Voitatit – Suillus
  • Syötävyys: ** – hyvä ruokasieni
  • Näköislajit: jyvästatti, turjantatti (viimeinen kuva), voitatti
  • Lakki: 3–12 cm leveä, kupera, laakeneva, ohutreunainen. Punaruskea, kullan- tai oranssinkeltainen, kosteana paksulimainen. Pillistö tasatyvinen, vaaleankeltainen, kosketuskohdista violetinruskea, nuorena pillistöä peittää vaalea suojus, joka vanhemmiten muodostaa renkaan. Pillit pieniä ja pyöreähkösuisia.
  • Jalka: 5–10 cm pitkä, 1–2 cm paksu, solakka, tyvestä usein paksuuntunut, kovamaltoinen. Jalassa valkoinen, paksu rengas. Renkaan yläpuolelta jalka vaaleankeltainen, alapuolelta keltainen likaisenruskein kuvioin.
  • Malto: Sitruunankeltaista, lakissa pehmeää, ruskettuu heikosti leikkauspinnoilta.
  • Itiöpölyn väri: Kellanruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Lehtikuusimetsiköt, puistot ja pihapiirit. Lehtikuusen (Larix spp.) ja douglaskuusen (Pseudotsuga spp.) juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Kesä–lokakuu.
  • Säilöntä: Pakastus.
  • Värjäys: Oransseja ja beigejä sävyjä.

Tattisukuun Suillus kuuluu havupuiden mykorritsasieniä, joilla on keltainen, oranssi tai oliivinkeltainen pillistö ja enemmän tai vähemmän limainen lakin pintakelmu. Lehtikuusentatti kasvaa koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta lehti- ja douglaskuusen juurisienenä, jo taimikoissa. Nämä puulajit eivät ole Suomessa alkuperäisiä, mutta menestyvät istutettuna Lappia myöten.

Lehtikuusentatin limaiseen pintakelmuun on usein tarttunut paljon roskia, niinpä sen joutuu poistamaan ennen ruoaksi valmistamista. Poistaminen käy helpoiten, kun sieni ensin halkaistaan tyvestä lähtien ja sitten puolikkaat vedetään irti pintakelmusta. Pakastus on paras säilöntämuoto, sillä lehtikuusentatti on niin pehmeämaltoinen, että kuivaus saattaa epäonnistua. Sienen pinta jää tällöin kiiltävän kovaksi sisuksen ollessa nihkeä. Syötäväksi on syytä kerätä vain nuoria, kiinteämaltoisia yksilöitä, jotka ovat toukattomampia kuin täysikasvuiset tatit. Värjäyssieniksi kelpaavat vanhemmat, jopa lähes mädät sienet.

Lehtikuusentatin saattaa sekoittaa samaan sukuun kuuluviin voi- (S. luteus) ja jyvästattiin (S. granulatus). Lehtikuusentatin jalka on suhteellisesti pidempi ja sen rengas kapeampi kuin voitatilla. Jyvästatilla rengasta ei ole. Kaikki kolme ovat hyviä ruokasieniä.

Turjantatti

Suillus clintonianus

Turjantattia pidettiin aiemmin lehtikuusentatin tummanruskealakkisena muotona, nykyisin omana lajinaan. Turjantatti on lehtikuuentattia harvinaisempi ja kookkaampi. Se on siperianlehtikuusen juurisieni.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page