© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Lehtorousku

Lactifluus bertillonii

  • Tieteellinen synonyymi: Lactarius bertillonii
  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Jalorouskut – Lactifluus
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: koivurousku, liiturousku, maitorousku, pippurirousku (viimeinen kuva), vesikehärousku, suppilohapero
  • Lakki: Leveä (10–25 cm) ja paksumaltoinen, laakean suppilomainen, pitkään sisäänkiertynyt, nukkapintainen, usein epäsäännöllinen. Himmeän liidunvalkoinen tai kermankellertävä. Heltat johteiset, harvassa, paksut, leveähköt, valkoiset tai kellanvalkoiset.
  • Jalka: Lyhyt (3–8 cm), tasapaksu (2–6 cm) tai tyveen suippeneva, tukeva, täyteinen, lakin värinen tai valkoinen, nukkapintainen.
  • Malto: Valkoista tai kellanvalkoista, kovaa, kiinteää.
  • Maitiaisneste: Valkoista, hitaasti kellertyvää, polttavan kirpeää.
  • Itiöpölyn väri: Miltei valkoinen.
  • Maku: Polttavan kirpeä, polte tuntuu suussa pitkään.
  • Haju: Heikko, hapan.
  • Kasvupaikka: Lehtomaiset metsät, laidunmetsät, puistot, sekametsät, tammi- ja pähkinälehdot. Ainakin tammen ja koivun juurisieni, mutta luultavasti havupuidenkin. Hemi- ja eteläboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.

Lehtorousku kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa ja on vain paikoin yleinen. Lehtorousku on niin polttavan kirpeä, ettei se kelpaa syötäväksi. Polttava maku ei häviä, vaikka rouskua keittäisi pitkäänkin. Lehtorousku ei silti ole myrkyllinen.

Lehtorouskun saattaa sekoittaa suppilohaperoon (Russula delica) sekä koivu- (Lactarius resimus), vesikehä- (Lactarius aquizonatus), pippuri- (Lactifluus piperatus), maito- (Lactifluus glaucescens) tai liiturouskuun (Lactifluus vellereus). Suppilohaperosta lehtorousku on helppo erottaa rouskuille tyypillisen maitiaisnesteen ansiosta; suppilohaperolta maitiaisneste puuttuu. Liiturouskun maitiaisneste on mietoa. Koivu- ja vesikehärousku ovat kellahtavan valkoisia ja hieman karvareunaisia. Niiden maitiaisneste muuttuu valkeasta sitruunankeltaiseksi. Pippuri- ja maitorouskun heltat ovat hyvin tiheässä ja pippurirouskun maitiaisneste on pysyvästi valkoista ja maitorouskun vihertyy.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page