© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen, Kari Pihlaviita.
All rights reserved.

Munahapero

Russula lutea

  • Tieteellinen synonyymi: Russula vitellina
  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Haperot – Russula
  • Syötävyys: ** – hyvä ruokasieni
  • Näköislajit: keltahapero, sinappihapero
  • Lakki: 3–6 cm leveä, nuorena kupera, vanhemmiten laakeneva, lopulta hieman kuoppakeskustainen, limainen, kuivana kiiltävä, reuna sileä tai hieman uurteinen. Pintakelmu keltainen, keskeltä kellanoranssi, reunoilta vaaleankeltainen. Heltat melko harvassa, kolo– tai tasatyviset, munankeltaiset.
  • Jalka: 2–6 cm pitkä, 0,5–1 cm paksu, tasapaksu, pysyvästi valkoinen, nuorena kiinteä, vanhana hohkainen.
  • Malto: Pysyvästi valkoista, haurasta.
  • Itiöpölyn väri: Okrankeltainen.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko tai hedelmäinen, vanhemmiten muistuttaa munankeltuaisen hajua.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehti- ja sekametsät, kuusikot, lepikot, hakamaat ja puistot. Koivun ja kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–syyskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Munahapero ei ruokasienenä aivan vedä vertoja isoveljelleen keltahaperolle, mutta on silti kelpo ruokasieni. Munahapero kasvaa yleisenä koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta lehdoissa, sekametsissä, hakamailla ja puistoissa koivun ja kuusen seuralaisena.

Munahaperon saattaa sekoittaa muihin keltaisiin tai kellertäviin haperoihimme, kuten keltahaperoon (R. claroflava) tai sinappihaperoon (R. ochroleuca), jotka molemmat ovat kookkaampia, heltat vaaleammat ja malto harmaantuu. Sinappihaperon maku on kirpeä, eikä se sovellu ruokasieneksi.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page