© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mustarousku

Lactarius turpis

  • Tieteellinen synonyymi: Lactarius necator, Lactarius plumbeus
  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Rouskut – Lactarius
  • Syötävyys: O** – keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni, ei kuitenkaan suositella syötäväksi useita kertoja viikossa
  • Näköislajit: pulkkosieni
  • Lakki: 7–20 cm leveä, tukeva, laakea, tahmea, kuoppakeskustainen, lakin reuna lyhytnukkainen, sisäänkiertynyt. Vihertävänmustahko, keskeltä tummempi, reunoilta vihertävänkellertävä, joskus kokonaan likaisenvihreä. Heltat tiheässä, kolotyviset tai lyhytjohteiset, ohuet, kellanvalkoiset, vanhana tummatäpläiset.
  • Jalka: Lyhyt (3–6 cm), tasapaksu (1–3 cm), lakkia hieman vaaleampi, ruskeanmusta–vihertävä, useimmiten täyteinen, hieman kuoppalaikkuinen.
  • Malto: Kovaa, kiinteää mutta murenevaa, valkoista, kuivuessa harmaantuvaa.
  • Maitiaisneste: Valkoista, muuttuu kuivuessa hieman vihertävänharmaaksi.
  • Itiöpölyn väri: Kermankeltainen.
  • Maku: Polttavan kirpeä, vanhoissa lakeissa joskus lähes mieto.
  • Haju: Mieto, raikas rouskun tuoksu.
  • Kasvupaikka: Sekametsät, korpimetsät, puistot ja nurmikot, paljaalla maalla tai turpeessa. Koivun ja kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.
  • Säilöntä: Suolasieni, sekasieni.

Mustarouskua pidettiin aiemmin (ennen 1980-lukua) keittämisen jälkeen turvallisena ruokasienenä, mutta tutkimusten mukaan se sisälsi karsinogeeneja ja se luokiteltiin myrkylliseksi. Nykytietämyksen mukaan se ei ole myrkyllinen, mutta keittämisen kestoksi suositellaan 10 minuuttia. Sitä ei kuitenkaan suositella useita kertoja viikossa syötäväksi. Mustarousku sisältää nekatoriinia, kumariinijohdannaista ainetta, joka on todettu mutageeniseksi. Varsinkin lasten ja lasten hankintaa suunnittelevien naisten kannattaa välttää mustarouskun syömistä.

Mustarouskun saattaa sekoittaa pulkkosieneen (Paxillus involutus). Pulkkosientä on ennen kerätty sienikoriin, mutta nykyisin se luokitellaan tappavan myrkylliseksi. Syy näin ristiriitaiseen näkemykseen johtuu siitä, että pulkkosienen myrkkyvaikutukset eivät ole välittömiä, vaan myrkylliset aineet kerääntyvät kehoon pikkuhiljaa ja lopulta voivat aiheuttaa jopa letaalin ns. pulkkosieniallergian. Mustarouskun erottaa pulkkosienestä rouskuille tyypillisestä ominaisuudesta: mustarouskussa on maitiaisnestettä, pulkkosienessä ei.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page