© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mustatorvisieni

Craterellus cornucopioides

  • Heimo: Kantarellit – Cantharellaceae
  • Suku: Torvisienet – Craterellus
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni, Eviran suosittelema
  • Samannäköisiä lajeja: ruskotorvisieni
  • Itiöemä: 3–9 cm leveä, 5–12 cm korkea, torvimainen tai suppilomainen, lakin reuna nuorena sisäänkiertynyt, myöhemmin laakenee ja poimuttuu. Lakki keskeltä syväkuoppainen, jalka ontto. Lakin yläpinta pienisuomuinen, mustanharmaa, mustanruskea tai musta. Lakin alapinta sileä tai hieman poimuinen, yläpintaa vaaleampi, tuhkanharmaa ja valkohärmäinen. Jalka kimmoisa, putkimainen lakin jatke, yläpäästä tuhkanharmaa, tyvestä musta ja vanhemmiten maatuva. Lakki johteinen, ei selvää rajaa lakin ja jalan välillä.
  • Malto: Tummaa, kiinteää, nahkamaista, ohutta.
  • Itiöpölyn väri: Kellertävä.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Omenainen.
  • Kasvupaikka: Tuoreet kangasmetsät, lehtomaiset kuusikot, lehdot, valoisat aukkopaikat ja polkujen varret. Kuusen ja koivun juurisieni. Hemi–, etelä– ja keskiboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.
  • Säilytys: Kuivaus, pakastus. Voidaan säilöä monin tavoin.

Mustatorvisieni kasvaa yleisenä Etelä-Suomen lehdoissa, tuoreissa kangasmetsissä ja lehtomaisissa kuusikoissa kuusen ja koivun seuralaisena. Laji harvinaistuu pohjoista kohti mentäessä, Suomen pohjoisimmat havainnot on tehty Kainuun tienoilla. Mustatorvisieni viihtyy erityisesti valoisilla aukkopaikoilla, polkujen varsilla ja ruohottuneilla metsäautoteillä. Kuollutta käpristynyttä lehteä muistuttava mustatorvisieni on maastoutumisen mestari, joten sen havaitseminen syksyisessä metsässä vaatii tarkkaa silmää. Mustatorvisieni esiintyy kuitenkin usein suurina ryhminä, joten jos sienestäjän silmään osuu yksikin sieni, lähistöllä on luultavasti sen tovereita.

Mustatorvisienen saattaa sekoittaa tummatorvisieneen eli ruskotorvisieneen (C. cinereus). Ruskotorvisieni kasvaa harvinaisena Etelä-Suomessa ja on mustatorvisientä pienempi ja väriltään ruskea tai harmaanruskea. Ruskotorvisienen lakin yläpinta on suomuton tai niukalti suomuinen ja sen lakin alapinnalla on hienoja ruskeanharmaita poimuja, kun taas mustatorvisienen lakin yläpinta on hienosuomuinen ja alapinta sileä tai hieman epätasainen. Myös ruskotorvisieni on herkullinen ruokasieni.

Mustatorvisieni on vasta viimeaikoina löytänyt tiensä suomalaistenkin sieniruokiin. Se on pitkään ollut vieroksuttu ruokasieni epämiellyttävän ulkomuotonsa tähden. Vaikkei mustatorvisientä olekaan ulkonäöllä pilattu, sen aromikas maku kuuluu ruokasientemme parhaimmistoon. Sienestäjän on kuitenkin syytä poistaa sienestä mullalta maistuva tyviosa. Mustatorvisieni on erinomainen ruokasieni kaikin tavoin valmistettuna ja sen voi säilöä monin eri tavoin. Parhaiten mustatorvisieni soveltuu kuivattavaksi, sillä kuivuessaan sen maku saa lisää potkua. Kuivattuja mustatorvisieniä voikin lisäillä monenlaisiin ruokiin lisukkeeksi. Murskattu ja kuivattu mustatorvisieni käy mausteesta, jota voi lisäillä keittoihin, kastikkeisiin, pihveihin tai vaikkapa sämpylätaikinaan.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page