© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Mustavahakas

Hygrophorus camarophyllus

  • Heimo: Hygrophoraceae
  • Suku: Metsävahakkaat – Hygrophorus
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni, Ruokaviraston suosittelema
  • Näköislajit: isojuurekas, nuijamalikka, nokivahakas, harmaakirjovahakas (3 viimeistä kuvaa), kupukirjovahakas
  • Lakki: 5–12 cm leveä, kupera, laakeneva, reuna sisäänpäin kiertynyt, lopulta laakea, mutta keskuskohouma selvä, tylppä. Pinta tuoreena hieman tahmea, sitten kuiva, säteittäissäikeinen, tumman ruskeanmusta. Heltat melko harvassa, paksut, vahamaiset, johteiset, harmahtavan valkoiset.
  • Jalka: 5–12 cm pitkä, 5–15 mm paksu, usein tyveen suippeneva, kuiva, sileä, kiiltävän säikeinen, lakkia vaaleampi, vaaleanharmaa.
  • Malto: Valkoista.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Miellyttävän makea, hajuvesimäinen.
  • Kasvupaikka: Havumetsät, erityisesti sammaleiset kuusikot, myös männyn seurassa, tavataan pieninä ryhminä. Melko yleinen Etelä-Suomessa, Lapissa harvinainen. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus. Kuivia mustavahakkaan lastuja voi käyttää perunalastujen tapaan.

Mustavahakas on Suomen helttasienilajiston parhaita ruokasieniä. Se on mainio kaikin tavoin laitettuna ja paistettaessa siitä leviää miellyttävän makea, hajuvesimäinen aromi. Se on valitettavan usein jo nuorena toukkainen, vaikka se näyttäisikin päältäpäin hyväkuntoiselta. Se on helppo tuntea, eikä sillä ole myrkyllisiä näköislajeja. Vain nuijamalikka (Ampulloclitocybe clavipes) on alkoholin kanssa myrkyllinen. Nuijamalikka eroaa pienemmästä koostaan, nuijamaisesta jalastaan, harmaammasta väristään, tiheässä olevista heltoistaan ja hyvin vetisestä mallostaan. Mustavahakkaan voi sekoittaa myös isojuurekkaaseen (Clitocybula platyphylla), joka kasvaa kuitenkin lahopuulla ja heltat ovat lähes irtotyviset. Isojuurekas on ruokasienenä käyttökelvoton.

Harmaakirjovahakas

Hygrophorus olivaceoalbus

Hyvin harvinainen nokivahakas (Hygrophorus atramentosus) on mustavahakasta hieman pienempi, sinisävyisen musta. Se on kalkinsuosija. Harmaakirjovahakas ja kupukirjovahakas (Hygrophorus korhonenii) ovat mustavahakasta selvästi pienempiä ja niiden jalka on ruskeanharmaan kirjava ja lakin keskuskohouma muuta lakin pintaa tummempi. Kupukirjovahakkaan lakki ei ole limainen. Molemmat ovat hyviä ruokasieniä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page