© Copyright: Kuvat: Lasse Kosonen, Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Myrkkynääpikkä

Galerina marginata

  • Heimo: Strophariaceae
  • Suku: Nääpikät – Galerina
  • Syötävyys: ††† – tappavan myrkyllinen
  • Näköislajit: koivunkantosieni, kevätkantosieni
  • Lakki: 1–5 cm leveä, nuorena puolipallomainen, vanhetessaan laakenee, keskuskohoumallinen, kosteusmuuntuva, reuna läpisäteinen. Kosteana kuultavan tummanruskea, kuivana vaalean kellanruskea (toffeen värinen). Usein kosteusmuuntuvat sienet ovat jotakin tältä väliltä, joten niissä voi olla sekä tummemman että vaaleamman ruskean alueita. Heltat tiheässä, tasatyviset, vaaleanruskeat.
  • Jalka: 2–7 cm pitkä, hento, tasapaksu (0,2–0,5 cm). Pohjaväri ruskea, varsinkin tyveltä, renkaan alapuolelta, vaaleiden silkkisäikeiden kirjoma. Jalassa nuorella itiöemällä ohut rengas, joka kuitenkin kuihtuu nopeasti ja liimautuu kiinni jalkaan. Tyvi tummenee kosketeltaessa.
  • Malto: Vaaleanruskehtavaa, ohutta.
  • Itiöpölyn väri: Ruosteenruskea.
  • Maku: Mieto, jauhomainen.
  • Haju: Heikko, tunkkaisen jauhomainen.
  • Kasvupaikka: Havu- ja lehtimetsät, enimmäkseen havupuiden kannoilla, metsänpohjalla hautautuneella puuaineksella, hakkuuaukeat, puistot, puutarhat, pururadat, lastukot. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Syys–marraskuu.

Myrkkynääpikkä kasvaa yleisenä koko Suomessa paljakka-alueita lukuun ottamatta erityisesti kuusen ja muiden havupuiden – harvoin lehtipuiden – kannoilla tai lahopuulla. Myrkkynääpiköitä voi löytää niin puistoista, puutarhoista, pururadoilta kuin hakkuuaukioiltakin, mutta yleensä vasta myöhään syksyllä, syyskuusta marraskuulle. Erityisesti lastukasoissa se voi muodostaa laajoja kasvustoja.

Myrkkynääpikkä on hyvin myrkyllinen. Sen vaikuttava solumyrkky on amanitiini, joka vaikuttaa maksaan, suolistoon ja munuaisin. Myrkytysoireita ovat pahoinvointi, oksentelu, maha- ja suolistovaivat ja vesiripuli.

Myrkkynääpikän saattaa sekoittaa herkulliseen ja syötävään koivunkantosieneen (Kuehneromyces mutabilis) sekä kevätkantosieneen (Kuehneromyces lignicola). Koivunkantosieni kasvaa yleensä lehtipuun lahokannoilla, se on tukevampi ja ennen kaikkea kookkaampi, selvemmin kosteusmuuntuva ja tuoksultaan miellyttävän mausteinen. Myös koivunkantosienen jalassa on selvä rengas, jalka renkaan alapuolella on ruskeasuomuinen, kun se myrkkynääpikällä on valkean silkkisäikeinen. Kevätkantosieni on syötäväksi kelpaamaton, mutta ei kuitenkaan myrkyllinen.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page