© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Nuijakuukunen

Lycoperdon excipuliformis

  • Tieteellinen synonyymi: Lycoperdon excipuliforme, Calvatia excipuliformis
  • Heimo: Agaricaceae
  • Suku: Tuhkelot – Lycoperdon
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni
  • Näköislajit: känsätuhkelo, nurmimaamuna, ryhmätuhkelo
  • Itiöemä: 7–20 cm korkea, 4–8 cm leveä, päärynämäinen tai nuijamainen, latvaosasta pallomainen, pienten, helposti varisevien piikkien kattama, nuorena harmahtavanvalkoinen, vanhemmiten harmahtavan vaaleanruskea. Jalkaosa itiöpallon värinen, pitkähkö, paksu ja jämäkkä, jää yleensä pitkäksi aikaa näkyviin, jopa seuraavaan kevääseen, jolloin itiöpallo on jo hajonnut.
  • Malto: Nuorena valkoista ja kiinteää, myöhemmin kellertävää tai vihertävää ja vetistä, lopuksi tummaa ja pölyävää.
  • Itiöpölyn väri: Oliivinruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko, miellyttävä.
  • Kasvupaikka: Lehdot, avoimet nurmikkoiset paikat, pihapiirit, metsänlaidat, niityt, hakamaat. Karikkeen lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.
  • Säilöntä: Pakastus, paras kuitenkin tuoreena.

Nuijakuukunen kasvaa melko yleisenä erilaisissa puoliavoimissa paikoissa, lehtometsissä, niityillä, teiden varsilla, hakamailla ja metsän laiteilla. Sitä tavataan koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta, mutta se ei ole kovin runsassatoinen missään, vaan kasvaa yleensä yksittäin, enintään muutama itiöemä yhdessä. Laji on helppo tunnistaa, joten se sopii aloittelijankin sienikoriin. Nuijakuukuset on syytä poimia nuorina, kun ne ovat sisältä vielä kiinteitä ja puhtaan valkoisia. Sienet kannattaa myös käyttää tai säilöä heti, sillä itiöt kypsyvät poimittuinakin nopeasti. Nuijakuukuset voi pakastaa vaikka sellaisenaan.

Nuijakuukusen saattaa sekoittaa ryhmätuhkeloon (L. pyriforme), känsätuhkeloon (L. perlatum) tai nurmimaamunaan (Bovista nigrescens). Känsä- ja ryhmätuhkelolla on lakissa nystyjä ja pieni, suippeneva jalka, nuijakuukusen jalka on tyveen levenevä ja miltei yhtä iso kuin sen lakki, nurmimaamunalta jalka puuttuu kokonaan. Parhaassa keräysvaiheessa nuijakuukunen ja ryhmätuhkelo ovat harmaanvaaleita tai vaaleanruskehtavia, känsätuhkelo ja nurmimaamuna valkoisia. Nurmimaamunan pinta on sileä. Kaikki nämä näköislajit ovat nuorina hyviä ruokasieniä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page