© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Nuijamalikka

Ampulloclitocybe clavipes

  • Heimo: Hygrophoraceae
  • Suku: Nuijamalikat – Ampulloclitocybe
  • Syötävyys: O* – ryöppäämisen jälkeen kelvollinen ruokasieni
  • Näköislajit: mustavahakas
  • Lakki: 3–8 cm leveä, aluksi kartiomainen–kupera, sitten laakeneva, sileähkö, kuiva tai kosteana liukas, harmaanruskea–tummanruskea, reuna usein vaaleampi. Heltat pitkäjohteiset, melko paksut, tiheässä, valkoiset–kermanväriset.
  • Jalka 3–6 cm x 5–20 mm, leveän nuijamainen (tyvi jopa 4 cm), säikeinen, kermanvärinen–harmahtava.
  • Malto: Hyvin vetistä (purista nyrkissä!), valkoista, sienimäistä.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Ei erityinen.
  • Kasvupaikka: Lehti- ja havumetsissä, metsän reunoissa tai metsäpolkujen varsilla, joskus ruohoisilla mailla. Yleinen, mutta yksittäinen. Koko maassa.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.

Nuijamalikka on yksi harvoista alkoholin kanssa myrkyllisistä sienistä, joita tunnetaan. Jo pienikin määrä alkoholia nuijamalikan kanssa voi aiheuttaa vaarattoman, mutta ilkeän tuntuisen myrkytyksen, johon liittyy pyörrytystä ja pahoinvointia. Pahan olon tunne menee yleensä itsestään ohi muutaman tunnin kuluessa. Harvoin nuijamalikkaa onkaan kerätty ruokasieneksi. Sen voi sekoittaa (varsinkin valokuvissa!) mustavahakkaaseen, joka on kuitenkin isompi, mustalakkisempi ja heltat selvästi harvemmassa ja vahamaisen paksut.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page