© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Nurmirousku

Lactarius flexuosus

  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Rouskut – Lactarius
  • Syötävyys: O* – keittämisen jälkeen kelvollinen ruokasieni
  • Näköislajit: haaparousku, kalvashaaparousku (kuva 10), korpirousku (kuvat 11 ja 12), lakritsirousku, viitapalsamirousku
  • Lakki: 5–15 cm leveä, nuorena kupera, myöhemmin laakeneva, usein mutkalaitainen tai kaksi lakkia kasvanut kiinni yhteen, kuiva, usein selvävyöhykkeinen (joskus vyöhykkeetön), violetin tai ruskehtavan harmaa. Heltat hyvin harvassa, tasatyviset, paksut, kellertävät.
  • Jalka: Lyhyt (3–5 cm), paksu (1–3 cm), tyveä kohti suippeneva, kova, täyteinen (harvoin hohkaisen ontto), vaalean violetinharmaa, vaaleahärmäinen, tyvi ja tyven malto kellertäviä.
  • Malto: Valkoista, jalan tyveltä kellertävää, kovaa.
  • Maitiaisneste: Pysyvästi valkoista.
  • Itiöpölyn väri: Kellertävä.
  • Maku: Polttavan kirpeä.
  • Haju: Ei erityistä tuoksua.
  • Kasvupaikka: Lehdot, sekametsät, metsäniityt, puistot, ruohikkoiset polut ja metsätiet. Koivun, ehkä myös männyn juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–syyskuu.
  • Säilöntä: Suolaus sekasienenä.

Nurmirousku kasvaa Etelä-Suomessa yleisenä lehdoissa, sekametsissä ja nurmikkoisilla kulttuuripaikoilla. Pohjoisessa se on harvinaisempi; pohjoisin havainto on tehty Kolarin korkeudelta. Nurmirouskua ei pidetä erityisen hyvänä ruokasienenä, mutta keittämisen jälkeen kelpaa suolattuna sekasienenä vaikkapa haaparouskun kanssa.

Kalvashaaparousku & Korpirousku

Lactarius utilis & Lactarius uvidus

Nurmirouskun saattaa sekoittaa muihin maamme violetin tai harmaansävyisiin rouskuihin, kuten kalvashaapa- (Lactarius utilis), haapa- (L. trivialis), korpi- (L. uvidus), viitapalsami- ( L. glyciosmus) tai lakritsirouskuun (L. helvus). Haaparouskut ovat selviä metsäsieniä. Kalvashaaparousku on nurmirouskua limaisempi ja pehmeämpi ja sen lakin pohjaväri on enemmän ruskea kuin harmaa, lakki on vyöhykkeetön ja jalka tasapaksu. Haaparouskun maitiaisneste muuttuu valkeasta kellertävän kautta vihertäväksi, sen heltat ovat valkeahkot ja tiheässä. Korpirousku on huomattavan limainen ja sen runsas maitiaisneste tahraa mallon violetiksi. Se on myös nurmirouskua pienempi ja ohuempi. Viitapalsamirousku on pienempi kuin nurmirousku ja tuoksuu kookokselta. Lakritsirouskun maitiaisneste on kaikista muista rouskuista poiketen vesikirkasta. Lakritsirousku ei ole syötävä edes keittämisen jälkeen ja se voi aiheuttaa vatsanväänteitä, oksentelua ja ripulia. Kaikki nämä näköislajit lakritsirouskua lukuun ottamatta ovat syötäviä keittämisen jälkeen. Kalvashaaparousku ja haaparousku ovat Ruokaviraston suosittelemia ruokasieniä.

Harvoin näkee nurmirouskuja, joiden lakki on lähes ruusunpunainen ja jotka kasvavat haavan seurassa. Niitä pidetään omana lajinaan, rusonurmirousku (L. roseozonatus).

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page