© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen, Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Nurmitupaskynsikäs

Leucocybe connata

  • Heimo: Lyophyllaceae
  • Suku: Valjukynsikkäät – Leucocybe
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Lakki: 3–10 cm leveä, kupera-laakea, heikosti kosteusmuuntuva, sileä, himmeäpintainen, luonnonvalkoinen, kosteana harmahtava, joskus epäsäännöllisen muotoinen tupastavasta kasvutavasta johtuen. Heltat tasatyviset tai lyhytjohteiset, melko tiheässä, lakin väriset kermankeltaisella häiveellä.
  • Jalka: 3–8 cm pitkä, tasapaksu, monesti hieman käyrä tai litistynyt kasvutavasta johtuen, lakin värinen, sileäpintainen.
  • Malto: Valkoista, joustavaa.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Makea, palaneen kumin kaltainen.
  • Kasvupaikka: Ravinteisilla nurmikoilla, tienpientareilla, joutuomailla ja lehdoissa. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elokuun loppu–lokakuu.

Nurmitupaskynsikäs kasvaa tiiviinä ja runsaina tuppaina ravinteisilla paikoilla puutarhoissa, tienpientareilla ja joutomailla koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Vaikka sieni on miedon makuinen, sitä ei pidetä ruokasienenä. Sen tuoksu on epämiellyttävän imelä, kuin palanut kumi.

Nurmitupaskynsikkään taksonominen asema on pitkään ollut epäselvä. Se on ollut kauan kynsikkäiden (Lyophyllum) suvussa, sittemmin malikoissa (Clitocybe), mutta viimeisimmät geneettiset tutkimukset osoittavat sen olevan mainittujen sukujen lajistosta niin paljon poikkeava, että se on siirretty omaan sukuunsa Leucocybe. Malikoiden suuresta ja sekalaisesta Clitocybe -suvusta on aivan lähivuosina erotettu ja erotetaan luultavasti vielä jatkossakin useita omia sukuja molekyylibiologisten tutkimusten perusteella.

Nurmitupaskynsikkään voi varsinkin pelkästään kuvasta katsottuna sekoittaa erittäin helposti jauhosieneen (Clitopilus prunulus), joka on hyvä ruokasieni. Luonnossa tarkasteltuna erot ovat kuitenkin selvät: Jauhosieni on paksu- ja pehmeämaltoinen märän vehnäjauhon (kuin lettutaikina) tuoksuinen sieni. Nurmitupaskynsikäs on jämäkkämaltoinen ja haisee imelältä, palaneen kumin kaltaiselta. Lisäksi jauhosieni on punertavaitiöinen, mikä näkyy vanhemmiten helttojen punerruksena. Nurmitupaskynsikäs on valkoitiöinen ja heltat ovat kermankellertävät. Myös muoto on erilainen, jauhosienen heltat ovat pitkäjohteiset, nurmitupaskynsikkään heltat tasatyviset tai korkeintaan lyhytjohteiset. Lisäksi nurmitupaskynsikäs kasvaa sekä suomenkielisen että tieteellisen lajinimensä kuvailemana tuppaina, jauhosieni ei tupasta ja kasvaa yksittäin tai muutaman itiöemän ryhmänä. Jauhosieni on ruokasienenä vaativa tunnisttettava, sillä paitsi nurmitupaskynsikäs, myös usea Clitocybe -suvun malikka, esimerkiksi valkomalikka ja harvinainen, nimensä mukaan myrkyllinen myrkkymalikka ovat samannäköisiä.

Myös kevätkaunolakin (Calocybe gambosa) voi sekoittaa nurmitupaskynsikkääseen, koska molemmat ovat valkoisia, suurissa ryhmissä kasvavia sieniä. Kasvutavassa on kuitenkin se ero, että kevätkaunolakki ei kasva tuppaina vaan tiiviinä ryhminä komeimmillaan täydellisenä noidankehänä. Kevätkaunolakki tuoksuu ja maistuu jauhomaiselta, nurmitupaskynsikkään tuoksu on täysin toisenlainen. Myös kasvuajankohdassa on eroa – kevätkaunolakki on alku–keskikesän sieni, nurmitupaskynsikkäitä alkaa löytyä vasta elokuun lopulta, jolloin kevätkaunolakki voi sekin, tosin erittäin harvoin kasvattaa itiöemiä.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page