© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Orvokkivalmuska

Lepista sordida

  • Heimo: Tricholomataceae
  • Suku: Rusomalikat – Lepista
  • Syötävyys: O* – kelvollinen ruokasieni, esikäsiteltävä lyhyesti kiehauttamalla
  • Lakki: 3–8 cm leveä, kosteusmuuntuva, suklaanruskea, jossa siniviolettia, joskus vain heikkona häiveenä. Vanhemmiten violetti sävy usein häviää. Laakea, keskellä usein loiva kohouma. Heltat kalpean violetit, tasatyviset tai matalasti kolotyviset, kohtalaisen tiheässä.
  • Jalka: 4–6 cm pitkä, hoikka, sileä tai pituussuunnassa säikeinen, kalpean violetti-vaaleanruskea.
  • Malto: Kalpean violetinruskeaa.
  • Itiöpölyn väri: Vaalean punertava.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Aromaattinen, mutta heikko.
  • Kasvupaikka: Puistoissa, puutarhoissa ja hautausmailla kompostikasoissa ja rehevillä nurmikoilla. Runsastyppisillä kasvupaikoilla, esimerkiksi rannalle ajautuneessa kuolleessa kasvijätteessä ja levävalleilla. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Syys–marraskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Orvokkivalmuskan levinneisyysalue ulottuu Oulun läänin ja Etelä-Lapin rajamaille. Se on Etelä-Suomessa yleisehkö, muualla satunnainen kompostien ja ravinteisten nurmikoiden laji pihoissa, puistoissa ja hautausmailla, myös järven- ja merenrantojen kuolleista rannalle ajautuneista kasveista muodostuneilla valleilla. Sen muoto on muita rusomalikoita (Lepista) hoikempi. Se kasvaa suurinakin kehinä tai tiheinä ryhminä nurmikoilla tai suoraan lahoavasta kasvinjätteestä.

Orvokkivalmuska on syötävä, mutta se on syytä sukulaisensa sinivalmuskan (L. nuda) tavoin kiehauttaa lyhyesti ennen ruuaksi valmistamista, sillä sinivalmuska ja ruokasienenä hyvin saman oloinen härmämalikka (Clitocybe nebularis) voivat suoraan pannulla paistettuna, ilman keittämistä aiheuttaa vatsavaivoja.

Orvokkivalmuska on selkeästi pienempi, hennompi ja ohutmaltoisempi kuin samansukuiset sinivalmuska, liilavalmuska (L. glaucocana) tai harvinainen syysvalmuska (L. saeva). Sinivalmuska on yleensä sinisempi ja voimakkaammin imelän tuoksuinen. Orvokkivalmuskalla on aromaattinen, mutta heikko tuoksu. Kalkkimaita suosivat liila- ja syysvalmuska kasvavat sinivalmuskaakin isommiksi. Liilavalmuska on kauttaaltaan kalpean liilanvärinen ja syysvalmuskalla on hätkähdyttävän syvän sinipunainen jalka, eikä sen lakissa ole sinisiä sävyjä. Orvokkivalmuskan jalka on kalpean violetti. Kaikkiedellä mainitut sienet sopivat kiehautuksen jälkeen ruokasieniksi.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page