© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jarkko Korhonen, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Pikkurousku

Lactarius tabidus

  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Rouskut – Lactarius
  • Syötävyys: * – kelvollinen ruokasieni
  • Näköislajit: kangaspalsamirousku, kangasrousku, maksarousku, oranssirousku, rahkarousku, sikurirousku, viitapalsamirousku, rutarousku (viimeinen kuva)
  • Lakki: 2–6 cm leveä, ohutmaltoinen, laakea, myöhemmin suppilomainen, nuorena nipukallinen, myöhemmin kuoppakeskustainen ja keskeltä tummempi, reunoiltaan vanhemmiten joskus ryppyinen ja mutkainen. Lakki kuivana himmeä ja vaaleanruskea, kosteana tahmeapintainen, kuultava ja reuna läpisäteinen. Väriltään kalpean oranssinruskea, vyöhykkeetön. Heltat melko tiheässä, tasatyviset–johteiset, nuorena vaaleat, vanhemmiten kalpean okransävyiset.
  • Jalka: 2–8 cm pitkä, 0,4–0,8 cm paksu, tasapaksu, solakka, lakkia (lakin yläpintaa) vaaleampi tai lakin värinen, vaaleanruskea tai kellanruskea, tyvi tummempi, hohkaisen täyteinen.
  • Malto: Vaaleanruskeaa tai kalpean kellertävää, ohutta.
  • Maitiaisneste: Vetisen valkoista, kuivuessaan kellertyy, täysin kuivuneena kirkkaan keltainen.
  • Itiöpölyn väri: Kerman värinen.
  • Maku: Mieto tai lievästi kirpeä.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Tuoreet kangasmetsät, seka- ja rantametsät, lehdot, korvet, myös puistot. Kuusen ja koivun juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.
  • Säilöntä: Suolaus, sopii suolasieniin muiden rouskujen kanssa.

Pikkurousku kasvaa yleisenä ja runsaana erilaisissa tuoreissa ja kosteissa metsissä koivun ja kuusen seurassa koko Suomessa Metsä-Lappia myöten. Se on aikaisimpia rouskujamme ja sitä saattaa löytää jo kesäkuun loppupuolella heti juhannuksen jälkeen, kun muita sieniä on vielä vähän. Nimensä mukaisesti pikkurousku on kuitenkin kovin pieni ja ohutmaltoinen, eikä siitä kerry paljon syötävää. Pikkurouskua ei välttämättä tarvitse esikäsitellä, mutta jos haluaa laimentaa sen kirpeää makua, rouskusaaliin voi keittää. Maukkaamman aterian kuitenkin saa, kun pilkkoo sienet suoraan pannulle paistumaan.

Pikkurouskun saattaa sekoittaa muihin pieniin ruskeisiin rouskuihin kuten oranssi- (L. aurantiacus), ruta- (L. lacunarum), sikuri- (L. camphoratus), kangas- (L. rufus), kangaspalsami- (L. mammosus) tai harvinaisempiin rahka- (L. sphagneti) ja maksarouskuun (L. badiosanguineus). Pikkurousku on sikurirouskua vaaleampi, hennompi ja eri makuinen, sikurirousku on mausteisen makuinen, pikkurousku lievästi kirpeä. Kangasrousku on miltei hajuton mutta polttavan makuinen, tummempi ja kookkaampi kuin pikkurousku. Sikurirousku tuoksuu etenkin kuivahtaneena sikurilta ja palsamirouskut tuoksuvat kookokselta. Sikurirouskun heltat ovat tummemmat kuin muilla pienillä ruskeilla rouskuilla. Näköislajit ovat syötäviä ruokasieniä keittämisen jälkeen.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page