© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen, Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pörhösuomuhelokka

Pholiota squarrosa

  • Heimo: Strophariaceae
  • Suku: Helokat – Pholiota
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: aarnihelokka, puistohelokka, mesisienet – erityisesti pohjanmesisieni
  • Lakki: 4–10 cm leveä, puolipallomainen–kupera, nuorena ruskea, lakin kasvaessa ruskea väri jää suomuihin ja keltainen pohjaväri paljastuu. Suomut paksuja, siirottavia. Heltat tasatyviset tai kolotyviset, lyhytjohteiset, vaaleanruskeat, melko tiheässä.
  • Jalka: 5–15 cm pitkä, lakin värinen, alhaalta tummin. Jalan yläosassa rengasvyöhyke tai heikko kalvomainen repaleinen rengas. Jalka vyöhykkeestä alaspäin ruskeasuomuinen.
  • Malto: Kellertävää, jämäkkää.
  • Itiöpölyn väri: Ruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Tunkkainen, maakellarin hajuinen, joskus mukana valkosipulin tuoksua.
  • Kasvupaikka: Lahojen lehtipuiden, joskus kuusten tyvellä. Varsinkin vanhoilla piha- ja puistopuilla. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja harvinaisena pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Syys–marraskuu.
  • Värjäyssieni: Vihertävänkeltaisia värisävyjä.

Pörhösuomuhelokka on yleinen Etelä-Suomessa puistoissa, hautausmailla ja pihapuiden tyvellä, luonnossa rehevämmänpuoleisissa metsissä, joissa lahoavia lehtipuita. Pörhösuomuhelokka kasvaa joskus myös kuusella. Se harvinaistuu pohjoista kohden. Pohjoisimmat löydöt ovat Rovaniemen korkeudelta.

Pörhösuomuhelokan voi sekoittaa varsin samannäköisiin aarnihelokkaan (Pholiota squarrosoides) tai puistohelokkaan (P. lundbergii). Aarnihelokka on tyypillinen luonnontilaisten vanhojen metsien lahottaja kasvaen erityisesti iäkkäillä haavoilla ja koivuilla, monesti korkeallakin rungolla, mikä on yleensä puun tyvellä kasvavalle pörhösuomuhelokalle epätavallisempaa. Joskus aarnihelokan löytää vanhoilta puistopuilta, esimerkiksi tataarivaahteralta. Aarnihelokan selkein tuntomerkkiero pörhösuomuhelokkaan on tölkissä seisseen appelsiinimehun tuoksu. Pörhösuomuhelokka on tunkkaisen maan hajuinen, joskus hajussa on valkosipulin aromia mukana. Aarnihelokan lakin suomut ovat kalvomaisempia, ohuempia, ja lakin yleisväri on kalpeampi kuin paksusuomuisella kellertävälakkisella pörhösuomuhelokalla. Puistohelokka on pörhösuomuhelokkaa hennompi, eikä se kasva suoraan lahopuulta tai puun välittömässä läheisyydessä tai juurista, vaan näennäisesti suoraan maasta: ruohikosta tai hiekkateiden penkoilta usein ihmisen voimakkaasti muokkaamissa elinympäristöissä. Puistohelokan levinneisyys on huonosti tunnettu, mutta se lienee pohjoisessa yleisempi. Sekä puisto- että aarnihelokka ovat harvinaisia lajeja. Mikään helokkalaji ei ole ruokasieni.

Myös mesisieni, joista erityisesti pohjanmesisieni (Armilaria borealis) kasvaa tuppaina lahopuilla, voi muistuttaa pörhösuomuhelokkaa. Pohjanmesisienen lakki on varsinkin nuorena törrösuomuinen, mutta suomut ovat paljon hennompia kuin pörhösuomuhelokalla. Pohjanmesisienellä on selkeä valkovillainen rengas, kun taas pörhösuomuhelokalla selkeää rengasta ei useimmiten ole, vaan sillä on pelkkä rengasvyöhyke tai rengas, joka on hento, kalvomainen ja repaleinen. Mesisienen jalka on jokseenkin sileäpintainen, pörhösuomuhelokan siirottavasuomuinen. Mesisienistä pörhösuomuhelokan erottaa myös itiöpölyn väri – mesisienet ovat valkoitiöisiä ja pörhösuomuhelokka ruskeaitiöinen.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page