© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen, Kari Pihlaviita.
All rights reserved.

Puistoukonsieni

Lepiota cristata

  • Heimo: Agaricaceae
  • Suku: Pikku-ukonsienet – Lepiota
  • Syötävyys: † – lievästi myrkyllinen
  • Näköislajit: vanu-ukonsieni, villaukonsieni, ketoukonsieni
  • Lakki: 2–7 cm leveä, valkoinen, ensin kellomainen, sitten laakean kartiomainen, jossa oransseja-oranssinruskeita, harvoin viininpunaisia lakin keskuksen ympärillä kehässä olevia suomuja. Lakin keskuskohouma suomujen sävyinen, mutta suomuja huomattavasti tummempi. Heltat irtotyviset, valkoiset, tiheässä.
  • Jalka: 1,5–7 cm pitkä, ohut, silkkisäikeinen, valkoinen, myöhemmin punertava-oranssinsävyinen varsinkin alhaalta, jalan yläosassa rengas, joka tosin usein jää lakin reunaan tai irtoaa ja putoaa.
  • Malto: Valkoista, ohutta, haurasta.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Epämiellyttävä.
  • Haju: Pistävä, makeahko kaasumainen.
  • Kasvupaikka: Ravinteisilla nurmikoilla puistoissa ja puutarhoissa, harvemmin luonnonympäristöissä, kuten lehdoissa tai muunlaisissa runsastavinteisissa metsissä. Myös kalkkipaikoilla runsas, vaikka ei ole kalkinvaatija. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.

Puistoukonsieni on pikku-ukonsienten (Lepiota) suvun tavallisimpia lajeja Suomessa. Moni pikku-ukonsieni on harvinainen ja eteläinen lehtojen ja hienoimpien perinnebiotooppien, kuten niittyjen ja ketojen sieni. Sille riittää ravinteiset nurmikot, joissa se kasvaa yleensä muutaman, harvemmin kymmenien itiöemien ryhminä. Puistoukonsieni on myrkyllinen sienilaji.

Puistoukonsienen voisi sekoittaa sukulaiseensa vanu-ukonsieneen (L. magnispora), mutta vanu-ukonsieni on isompi, suhteessa pitkäjalkaisempi ja sen lakin suomut ovat kellanruskeita, ei oranssisävyisen ruskeita. Lisäksi vanu-ukonsienen jalka on valkoinen, ja pinnalla on kellertävää nukkaa ja tyvellä ruskeita suojusjätekiehkuroita. Vanu-ukonsientä muistuttava villaukonsieni (L. clypeolaria) on vaaleampi, eikä sillä ole lakissa ruskeita suomuja, eikä jalan tyvellä ruskeita suomukiehkuroita ja jalka on kokonaan valkoinen. Vanu- ja villaukonsieni ovat yleisiä rehevien metsien lajeja, eikä niitä juurikaan löydy puistoista ja puutarhoista. Lisäksi molemmilta puuttuu rengas. Haju tosin on samankaltainen kaikilla mainituilla lajeilla. Edellisiä huomattavasti harvinaisempi oranssisävyinen ketoukonsieni (L. oreadiformis) kasvaa samantyyppisillä paikoilla kuin puistoukonsieni, mutta sen lakki on tasaisen kalpean oranssi eikä se ole suomuinen, eikä sen jalassa ole rengasta.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page