© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pulkkosieni

Paxillus involutus

  • Heimo: Paxillaceae
  • Suku: Pulkkosienet – Paxillus
  • Syötävyys: ††† – tappavan myrkyllinen
  • Samannäköisiä lajeja: rouskut, erityisesti mustarousku
  • Lakki: 5–15 cm leveä, nuorena hieman kupera, laakenee nopeasti, myöhemmin keskus painuu kuopalle, vanhana suppilomainen, reunat sisäänkiertyneet, nuorena samettinukkainen, kuivana himmeä tai hieman kiiltävä, kosteana limainen. Väri kellan- tai harmaanruskea. Heltat tiheässä, johteiset, ruskeankeltaiset, löyhästi kiinni mallossa. Sormella helttoja paineltaessa ne liiskautuvat ja limautuvat helposti ja tummenevat heti.
  • Jalka: Lyhyt (3–6 cm), 1–2 cm paksu, tyveen suippeneva, likaisen okrankeltainen tai ruosteenruskea, vaalean härmän peittämä, kosketeltaessa tummuva, täyteinen.
  • Malto: Kellanvaaleaa tai kellanruskeaa, pehmeää, sitkeähköä. Muuttuu leikkauspinnoilta ruskeaksi.
  • Itiöpölyn väri: Ruosteenruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Mieto, hapan.
  • Kasvupaikka: Havu- ja lehtimetsät, puistot, pihat, teiden varret, joutomaat, ihmisen vaikuttamilla alueilla, lahokannoilla, muurahaispesissä. Lahottaja, mutta pystyy myös muodostamaan sienijuurta koivun männyn, kuusen ja leppien kanssa. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.
  • Värjäys: Värjäyssieni. Ruskeanoransseja ja oliivinharmaita värisävyjä.

Pulkkosieni kasvaa hyvin yleisenä ja runsassatoisena havu- ja lehtimetsissä, pihoilla ja puistoissa koko maassa paljakka-alueita lukuun ottamatta. Erityisesti se viihtyy ihmistoiminnan vaikutuspiirissä, sillä lannoitus ja maan rikkoutuminen saa pulkkosienen itiöemien tuoton kiihtymään. Traktoriurat, teiden varret, joutomaat ja ojien varret sekä lahokannot ja muurahaispesät ovat siis hyvää pulkkosienialustaa.

Tappavan myrkyllisiä sieniä on maassamme muutamia: pulkkosieni, suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus), valko- (Amanita virosa) ja kavalakärpässieni (A. phalloides) sekä myrkkynääpikkä (Galerina marginata) ja lisäksi korvasieni (Gyromitra esculenta) raakana. Pulkkosienen vaikuttavaa myrkkyä ei tunneta mutta myrkytysoireet, kuten mahavaivat, oksentelu ja ripuli saattavat alkaa jo muutaman tunnin jälkeen sieniaterian nauttimisesta. Pulkkosienen sisältämä myrkky aiheuttaa hemolyysiä, sekä häiriöitä maksan ja munuaisten toiminnassa, mikä saattaa johtaa kuolemaan.

Pulkkosientä on ryöpättynä käytetty ruuaksi Suomen lisäksi muualla Euroopassa ja Venäjällä. Neuvostoliitossa sitä pidettiin jopa kauppasienenä vuoteen 1981 asti. Pulkkosienen myrkky kerääntyy elimistöön pikku hiljaa ja oireet voimistuvat, kun sientä käytetään jatkuvasti ravintona. Myrkky saa pulkkosientä nauttineen veressä aikaan vasta-aineita, jotka tuhoavat henkilön omaa verikudosta. Tätä tilaa kutsutaan pulkkosieniallergiaksi. Toiset ovat herkempiä pulkkosienen myrkylle kuin toiset. Sientä ei siis pidä syödä ensimmäistäkään kertaa.

Pulkkosienen saattaa sekoittaa maamme rouskuihin, erityisesti mustarouskuun (Lactarius turpis). Rouskuista löytyy kuitenkin lakkia murrettaessa maitiaisnestettä, jota pulkkosienessä ei ole. Pulkkosienen heltat ovat helposti nyljettävissä irti lakista ja ne liiskautuvat ja tummuvat kosketeltaessa.

Ruokasienenä kelvoton pulkkosieni on erinomainen värjäyssieni. Siitä saa kauniita ruskeanoransseja ja oliivinharmaita värisävyjä.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page