© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Punalahokka

Hypholoma lateritium

  • Heimo: Strophariaceae
  • Suku: Lahokat – Hypholoma
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: kuusilahokka, kitkerälahokka
  • Lakki: 4–12 cm leveä, nuorena kupera tai puolipallomainen, myöhemmin laakean kupera, kuiva, sileä. Keskeltä punaruskea–tiilenpunainen, laidoilta kellanvalkoinen, reunoilla nuorena vaaleanpunertavia suojusjätteitä. Heltat tiheässä, tasa–kolotyviset, nuorena kellanvaaleat, myöhemmin savun- tai harmaanvioletit. Nuoria helttoja peittää seittimäinen suojus.
  • Jalka: Tukeva, pitkä (5–15 cm), 0,5–1,5 cm paksu, usein käyrä, kuituinen, ontto, yläosasta kellanvaalea, tyveltä punaruskea. Jalan yläosassa suojusjätteen muodostama rengasmainen seittikiehkura, jonka itiöpöly värjää tummaksi.
  • Malto: Kellanvalkoista, jalan tyvestä punaruskeaa, paksua, lakissa kiinteää, jalassa kuituista.
  • Itiöpölyn väri: Harmaanvioletti.
  • Maku: Hieman karvas.
  • Haju: Ummehtunut, kellarimainen.
  • Kasvupaikka: Erilaiset lehti- ja sekametsät, lehdot, puistot, pihapiirit, lehtipuiden lahokannoilla, lahorungoilla, kuorijätteillä ja lastukoissa. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–marraskuu.
  • Värjäys: Värjäyssieni. Sinapinkeltaisia, kullanruskeita ja ruskeita värisävyjä.

Punalahokka kasvaa yleisehkönä Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa, lehtimetsissä, puistoissa ja puutarhoissa kuolleella puuaineksella. Pohjois-Suomessa, muun muassa Inarin Lapissa on tehty joitakin yksittäisiä löytöjä. Punalahokka viihtyy erityisesti lehtipuiden rungoilla ja lastukoissa.

Punalahokan saattaa sekoittaa syötävään kuusilahokkaan (H. capnoides) tai lievästi myrkylliseen kitkerälahokkaan (H. fasciculare), joka voi olla joskus varsin paksumaltoinen. Nämä lahokat kasvavat tuppaina puiden rungoilla ja kannoilla tai maassa, jonka alla on lahopuuta, kuusilahokka havupuiden, kitkerä- ja punalahokka yleensä lehtipuiden puuaineksella. Punalahokka on kuusilahokkaa kookkaampi ja paksumaltoisempi ja sen väritys on selkeästi punertava, paistetun pullan kaltainen. Kuusilahokka on hyvä ruokasieni. Punalahokka on jonkin verran karvas, eikä sitä pidetä meillä ruokasienenä toisin kuin mm. Keski-Euroopassa. Kitkerälahokan heltat ovat nuorena silmiinpistävän rikinkeltaiset, vanhemmitenkin niissä on rikinkeltainen häive helttojen harmaannuttua, punalahokan heltat ovat harmaat vailla rikinkeltaisia sävyjä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page