© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita.
All rights reserved.

Punavyöseitikki

Cortinarius armillatus

  • Heimo: Cortinariaceae
  • Suku: Seitikit – Cortinarius
  • Syötävyys: * – syötävä ruokasieni
  • Samannäköisiä lajeja: ruostevyöseitikki, rusovyöseitikki, suippumyrkkyseitikki
  • Lakki: 4–10 cm leveä, nuorena puolipallomainen tai kellomainen, vanhetessaan laakenee. Usein keskuskohoumallinen, reunoilta pitkään sisäänkiertynyt, vanhempana mutkalaitainen, lakin keskeltä pienisuomuinen, reunoilta säteittäissäikeinen. Pinta punaruskea, tiilenpunainen tai vaaleanruskea. Heltat melko harvassa, tasa–kolotyviset, paksut, vaaleateräiset, jo nuorena vaaleanruskeat, vanhemmiten itiöpölystä tummuvat, harmahtavan kellanruskeat tai kanelinruskeat. Varsinkin nuorilla yksilöillä helttoja suojaa seitikeille tyypillinen seitti.
  • Jalka: 6–16 cm pitkä, tasapaksu (1–1,5 cm) tai tyvestä nuijamainen. Pohjaväri vaalea, punaisten, suojusjätteen muodostamien epätäydellisten poikkivöiden kuvioima.
  • Malto: Valkoista, vaaleanruskeaa tai harmaanvalkoista, leikkauspinnalta tummenevaa, paksua.
  • Itiöpölyn väri: Kanelinruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko, retikkamainen.
  • Kasvupaikka: Lehti- ja sekametsät, tuoreet kangasmetsät, tunturikoivikot. Koivun juurisieni. Koko Suomi.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.
  • Säilytys: Kuivaus, pakastus.
  • Värjäys: Värjäyssieni. Vaalean porkkananpunaisia sävyjä.

Punavyöseitikki kasvaa hyvin yleisenä koko maassa tuoreissa ja kosteissa kangasmetsissä, lehti- ja sekametsissä sekä tunturikoivikoissa koivun seuralaisena. Hyvin runsassatoinen punavyöseitikki voi kasvattaa itiöemiä yhdelle paikalle korin täydeltä myös huonoina sienivuosina, joten lajin tunteminen on sienestäjälle suuri etu. Makuelämyksillään punavyöseitikki ei kaikkia hurmaa, mutta ruokasienenä se on käyttökelpoinen. Punavyöseitikistä saa myös kauniin porkkananpunaisia sävyjä värjäykseen.

Punavyöseitikki on nimensä veroinen, helttoja suojaa seitikeille ominainen seitti ja jalkaa kuvioivat punaiset vyöt. Nimen osuvuudesta huolimatta punavyöseitikki on helppo sekoittaa metsissä kasvaviin myrkyllisiin seitikkeihin, kuten suippumyrkky- (C. rubellus), rusovyö- (C. paragaudis) ja ruostevyöseitikkiin (C. oenohcelis). Tappavan myrkyllinen suippumyrkkyseitikki on ruskeampi kuin punavyöseitikki ja sillä on punaisten vöiden sijasta jalassa kellertäviä vöitä. Suippumyrkkyseitikin lakin keskellä on usein selvä nipukka. Rusovyöseitikin ja ruostevyöseitikin suojusjätteet jalassa ovat niukempia kuin punavyöseitikillä, ja usein paremminkin vaaleanpunaisia tai ruskeita, kuin sinooperinpunaisia. Rusovyö- ja ruostevyöseitikki kasvavat kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä kuusen seuralaisena. Ne eivät ole ruokasieniä.

Koska punavyöseitikki ei ole herkullinen ruokasieni ja koska sen saattaa sekoittaa tappavan myrkylliseen suippumyrkkyseitikkiin, ei sienen ruokakäyttöä voida pitää yhtä suositeltavana kuin sen värjäyskäyttöä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page