Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
monet muut maatähdet kuten uurremaatähti (kuva 5) ja neulasmaatähti (kuva 6)
Itiöemä
4–8 cm leveä, 6–8-liuskainen, itiöpallo perätön, rusehtavan harmaa, suuvarus ripsinen. Ulkosuojuksen liuskat valkeahkot, melko paksut.
Malto
Vaaleaa.
Itiöpölyn väri
Harmaanruskea.
Maku
Mieto.
Haju
Ei erityinen.
Kasvupaikka
Kalkkipaikkojen maaperillä havu- ja lehtimetsissä, puistoissa ja kasvittomilla paikoilla. Melko harvinainen. Etelästä Pohjois-Pohjanmaalle asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Heinä–lokakuu, edellisvuotisien itiöemien jäänteitä näkyy vielä seuraavana keväänä.

Maatähdet ovat ihan itsensä näköisiä ja maatähdiksi helppo tunnistaa. Lajilleen määrittäminen onkin jo vaativampaa. Maatähtiä on tavattu Suomessa kymmenkunta lajia. Kaikki ne ovat harvinaisenpuoleisia tai hyvin harvinaisia. Ripsimaatähti on yleisin kalkkialueiden maatähdistä, mutta sen voi tavata harvinaisena myös kalkkialueiden ulkopuolella. Maatähdet eivät ole ruokasieniä.

Uurremaatähti & Neulasmaatähti

Geastrum pectinatum & Geastrum quadrifidum

Erityisesti neulaskarikkeilla ja muurahaispesissä viihtyvä uurremaatähti muistuttaa ripsimaatähteä, tärkeimpinä eroina ovat itiöpallon perä (ripsimaatähti perätön) sekä kapenevan suippo ja uurteinen suuvarus (aukko, josta itiöt pölähtävät ulos itiöemästä – uurremaatähdellä liuskat ovat uurteiset ja suorat, ripsimaatähdellä sileät ja alastaipuneet). Uurremaatähden pohjoisraja on Kainuun paikkeilla. Neulasmaatähden liuskat ovat alaspäin taipuneet. Nimensä mukaisesti neulasmaatähti viihtyy neulaskarikkeella.

Ripsimaatähti

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji