© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Ruskotatti

Imleria badia

  • Heimo: Boletaceae
  • Suku: Imleria
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni
  • Näköislajit: nuori männynherkkutatti, samettitatti, äikätatti
  • Lakki: 5–15 cm leveä, laakean kupera, punaruskea, kastanjanruskea tai tummanruskea, kuiva, sileä, hyvin hienonukkainen, sateella tahmea. Pillistö aluksi vaalean-, sitten kirkkaan- ja lopulta vihertävänkeltainen, kosketeltaessa nopeasti sinertyvä. Pillit isoja ja kulmikkaita.
  • Jalka: 4–12 cm pitkä, tasapaksu (1–3 cm), tyveen päin kapeneva, keskeltä tukevin, vaaleanruskea tai kellanruskea, pitkittäisviiruinen.
  • Malto: Vaaleankeltaista tai valkeaa, pehmeää, kosketeltaessa ja leikkauspinnalta sinistyvää.
  • Itiöpölyn väri: Kellertävä.
  • Maku: Mieto, pähkinäinen.
  • Haju: Mieto.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtomaiset metsät, tuoreet mänty- ja kuusimetsät, hakamaat, puistot. Kuusen männyn, koivun ja tammen juurisieni. Hemi–, etelä– ja keskiboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinäkuun loppu–lokakuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.
  • Värjäys: Keltaisia ja oransseja sävyjä.

Ruskotatti on herkkutatteja heikommin tunnettu, mutta lähes niiden veroinen, hieman miedompi, herkullinen tatti. Käsiteltäessä ruskotatin malto sinertyy hetkeksi, mutta tätä ei pidä pelästyä, värimuutos ei vaikuta mitenkään makuun. Ruskotatti sopii kuivattavaksi tai sellaisenaan paistettavaksi. Laji kasvaa harvakseltaan etenkin rehevissä kuusikoissa, mutta myös muunlaisissa havupuuvaltaisissa sekametsissä aina Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan korkeudelle asti.

Ruskotatin voi sekoittaa ruskealakkisiin samettitatteihin (Xerocomus subtomentosus coll.), nuoreen männynherkkutattiin (B. pinophilus) tai äikätattiin (Chalciporus piperatus). Samettitattien lakki on samettinen, eikä koskaan tahmea tai limainen. Herkkutattien jalassa on vaalea verkkokuvio, joka näkyy selvimmin jalan yläosassa. Äikätatti puolestaan on hento ja sen jalan tyvi on kirkkaankeltainen. Mikään näistä näköislajeista ei kuitenkaan ole myrkyllinen, joskin äikätatin maku on pippurisen kirpeä. Taksonomisesti ruskotatin asema on ollut epäselvä ja se on ollut aiemmin herkkutattien ja samettitattien suvussa, nykyisin se on omassa suvussaan Imleria.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page