© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Rusokärpässieni

Amanita rubescens

  • Heimo: Amanitaceae
  • Suku: Kärpässienet – Amanita
  • Syötävyys: O* – keittämisen tai perusteellisen paistamisen jälkeen kelvollinen ruokasieni
  • Näköislajit: punakärpässieni, ruskokärpässieni, akansienet, ukonsieni
  • Lakki: 5–15 cm leveä, nuorena pallomainen tai munamainen ja punertavan tai ruskehtavan valkoisen suojuksen peittämä, kasvaessaan laakenee ensin kuperaksi ja siitä edelleen laakeaksi, reunoilta sileä. Nuorena, vielä munanmuotoisena rusehtavan valkea, suojuksen revetessä paljastuu punertavanruskea pintakelmu, johon suojusjätteet jäävät laikuiksi. Punertavanruskea, sävyltään vaaleasta varsin tummaan vaihteleva pintakelmu saattaa haalistua vanhemmiten harmaanruskeaksi. Heltat tiheässä, irtotyviset, nuorena valkoiset, myöhemmin saavat pilkuttain punertavaa väriä.
  • Jalka: Tanakka, 5–15 cm pitkä, tasapaksu (1–3 cm), mutta tyvestä hieman pullistunut, tyvi on usein lähes suojusjätteetön, tai sen ympärillä on muutamia epäselvästi näkyviä suojusjätekiehkuroita. Jalan väri valkoinen tai rusehtava, jalassa suuri, riippuva valkoinen, pystyuurteinen rengas.
  • Malto: Valkoista, vauriokohdista punertuvaa.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto, makea, imelä, erikoinen.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Tuoreet kangasmetsät, lehdot, puistot, pihapiirit, ruohikot. Useiden puulajien juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Rusokärpässieni kasvaa yleisenä monenlaisissa biotoopeissa Etelä-Suomesta Kuusamoon asti. Ruohoisilta pihoilta ja puistoista sitä löytää kookkaana, metsässä kasvaneet itiöemät jäävät hennoiksi ja ohutmaltoisiksi. Rusokärpässienestä on erotettu lukuisia variaatioita ja voi olla, että suuri vaihtelu ulkonäössä johtuu siitä, että laji koostuukin useasta lähilajista.

Rusokärpässieni on hyvin erikoisen makuinen, imelä ruokasieni. Se on joissakin sienikirjoissa luokiteltu kahden tähden ruokasieneksi makunsa vuoksi, toisissa taas syömäkelvottomaksi, sillä sen saattaa helposti sekoittaa myrkylliseen ruskokärpässieneen (Amanita regalis) eikä monissa maissa, varsinkaan Pohjoismaissa ole perinteitä syötävien kärpässienten ruokakäytöstä. Sekaannusmahdollisuuden vuoksi rusokärpässieni ei sovi aloittelevalle sienikeräilijälle. Rusokärpässienen rengas on pitkittäisuurteinen ja sen malto punertuu leikkauspinnoilta, toisin kuin pysyvästi valkomaltoisen ruskokärpässienen. Rusokärpässienikin on raakana tai huonosti kypsennettynä myrkyllinen aiheuttaen vatsavaivoja. Tämän vuoksi useat sienikirjat kehottavat keittämään sienen ennen käsittelyä, vaikka kunnollinen paistaminen ja kypsentäminen riittää. Myrkky vaikuttaa suolistoon ja ärsyttää ruuansulatuskanavan limakalvoja. Myrkytysoireita ovat pahoinvointi, ripuli, vatsakipu, hikoilu, huimaus ja lihaskrampit. Oireet ilmenevät puolesta tunnista neljään tuntiin sieniaterian nauttimisen jälkeen. Rusokärpässieni ei ole aloittelevan sienestäjän ruokasieni. Jos olet epävarma lajimäärityksessä, jätä sieni metsään.

Rusokärpässienen saattaa sekoittaa myös ukonsieneen (Macrolepiota procera) ja akansieniin (Chlorophyllum olivieri, C. rhacodes). Ukon- ja akansienen lakin pinnassa on kiinteitä ruskeita suomuja vaalealla pohjalla, toisin kuin rusehtavan valkolaikkuisella ja ruskeanpunapohjaisella rusokärpässienellä. Ukon- ja akansienen renkaat ovat irtonaiset, eikä niiden tyvimukulassa ole suojusjätteitä, kuten rusokärpässienellä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page