© Copyright: Kuvat: Lasse Kosonen, Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rusotäplävahakas

Hygrophorus erubescens

  • Heimo: Hygrophoraceae
  • Suku: Metsävahakkaat – Hygrophorus
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: seittivahakas (2 viimeistä kuvaa)
  • Lakki: 4–10 cm, aluksi kupera, reuna sisäänpäin kiertynyt, nukkainen, sitten laakeneva, keskustassa tylppä kohouma. Lakin pinta hieman tahmea, sileä, valkeahko, punertavatäpläinen–viiruinen, kosketettaessa kellertyvä. Heltat leveätyviset, lyhytjohteiset, paksut, melko harvassa, valkoiset, punertavatäpläiset.
  • Jalka: 5–10 cm pitkä, 15-18 mm paksu, kuiva, valkeahko, latvassa punertavia nystyjä.
  • Malto: Valkoista tai vaalean punertavaa.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto–karvas.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Havumetsissä, erityisesti kuusen seurassa, yleinen, usein ryhminä tai noidankehinä. Lähes koko maassa, Lapissa harvinainen. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.

Rusotäplävahakas on helppo tuntea melko ison kokonsa, valkeahkon itiöemänsä ja punatäpläisen lakin ja helttojen perusteella. Lakki kellertyy vanhemmiten. Rusotäplävahakas ei sovellu syötäväksi karvaan makunsa vuoksi.

Seittivahakas

Hygrophorus purpurascens

Hyvin harvinainen seittivahakas muistuttaa rusotäplävahakasta, mutta on pienempi, lyhytjalkaisempi, ja lakin reunaa ja jalan latvaa yhdistää valkoinen suojus, seitti. Maku on melko mieto. Lajia on Suomessa tavattu vain muutamasta paikasta Etelä-Suomesta, yleensä pieninä ryhminä tai noidankehinä. Seittivahakas on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page