© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Ryhmätuhkelo

Lycoperdon pyriforme

  • Heimo: Agaricaceae
  • Suku: Tuhkelot – Lycoperdon
  • Syötävyys: * – kelvollinen ruokasieni
  • Näköislajit: känsätuhkelo, nuijakuukunen, nurmimaamuna
  • Itiöemä: 3–5 cm korkea, 2–3 cm leveä, ulkonäöltään ja väriltään erittäin vaihteleva, päärynämäinen tai nuijamainen, jauhepintainen tai hienonystyinen, nuorena harmaanvalkoinen, vanhemmiten vaaleanruskea, joskus tumman pronssinruskea ja vanhemmiten nystyt karisevat.
  • Jalka: Jalkaosa (subgleeba) lakin lakkiosan (gleeba) värinen tai hieman vaaleampi, melko kapea, tyveen suippeneva, vähemmän nystyinen kuin lakki. Tyvellä hyvin kehittyneitä valkoisia juurimaisia rihmastojänteitä.
  • Malto: Nuorena valkoista ja kiinteää, myöhemmin kellertävää tai vihertävää ja vetistä, lopuksi tummaa ja pölyävää. Lakkiosan malto tuottaa itiöitä, jalkaosa on steriili.
  • Itiöpölyn väri: Likaisen oliivinvihertävä.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Voimakas, epämiellyttävä, hapahko, metallimainen.
  • Kasvupaikka: Tuoreet kangasmetsät, lehti- ja havumetsät, hakamaat, pihat, puistot, karikkeilla, usein pitkälle lahonneilla lehtipuilla, joskus myös havupuilla, puutarhoissa laattojen rakosistakin. Kasvaa nimensä mukaisesti kimppuina. Lahottaja. Koko Suomi.
  • Satoaika: Elo–marraskuu.
  • Säilöntä: Pakastus, paras kuitenkin tuoreena.

Ryhmätuhkelo kasvaa hyvin yleisenä nimensä mukaisesti ryhmissä koko maassa, pohjoisimmissa osissa harvinaisena. Ryhmätuhkelo on lahottaja ja viihtyy erilaisissa metsissä erityisesti lehtimetsien lahopuilla, mutta joskus myös havupuulla. Ryhmätuhkelot ovat syötäviä ruokasieniä, mutta eivät kovin suosittuja epämiellyttävän hajunsa vuoksi. Sienet on syytä poimia nuorina, kun ne ovat sisältä vielä kiinteitä ja puhtaan valkoisia. Ne kannattaa myös käyttää tai säilöä heti, sillä itiöt kypsyvät poimittuinakin nopeasti. Tuhkelot sisältävät ureaa, joten ne eivät sovi munuaisvikaiselle.

Ryhmätuhkelon saattaa sekoittaa känsätuhkeloon (L. perlatum), nuijakuukuseen (L. excipuliformis) tai nurmimaamunaan (Bovista nigrescens). Ryhmätuhkelo on känsätuhkeloa pienempi ja tummempi. Se kasvaa isoina kimppuina, sen haju on epämiellyttävä ja sen jalan tyvellä on selviä rihmastojänteitä. Känsä- ja ryhmätuhkelolla on lakissa nystyjä ja pieni, suippeneva jalka. Nuijakuukusen jalka on tyveen levenevä ja miltei yhtä iso kuin sen lakki. Nurmimaamunalta jalka puuttuu kokonaan. Nuijakuukunen ja ryhmätuhkelo ovat ennen ylikypsymistään harmaanvaaleita tai vaaleanruskehtavia, känsätuhkelo ja nurmimaamuna valkoisia. Nurmimaamunan pinta on sileä. Kaikki mainitut näköislajit ovat hyviä ruokasieniä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page