© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jarkko Korhonen, Kari Pihlaviita.
All rights reserved.

Samettitatti

Xerocomus subtomentosus coll.

  • Heimo: Boletaceae
  • Suku: Samettitatit – Xerocomus
  • Syötävyys: * – kelvollinen ruokasieni
  • Näköislajit: ruskotatti
  • Lakki: 5–15 cm leveä, nuorena puolipallomainen, myöhemmin kupera, samettinen, himmeä, kuiva. Kellanruskea tai vihertävänharmahtava. Pillistö nuorena kirkkaankeltainen, myöhemmin vihertävä. Pillit väljäsuisia ja kulmikkaita.
  • Jalka: 3–10 cm pitkä, tasapaksu (0,5–2 cm), solakka, usein taipunut. Kellanruskea, pinnalta epäselvästi punaruskean verkkokuvion peittämä.
  • Malto: Valkeaa, vanhemmiten hyvin pehmeää, vahingoittuneista kohdista heikosti sinertyvää.
  • Itiöpölyn väri: Okranrusehtava.
  • Mikroskooppiset tuntomerkit: Itiöt 11-13 × 4,5-5,5 mikrometriä (Q-arvo n. 2,5), kapean sukkulamaiset, inamyloidit.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko, hedelmäinen.
  • Kasvupaikka: Lehti- ja havumetsät, puistonurmikot, tunturikoivikot. Useiden puiden juurisieni, todennäköisesti myös lahottaja. Koko Suomi.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.
  • Säilöntä: Pakastus.
  • Värjäys: Keltainen, oranssi.

Samettitatit ovat lajiryhmä, jota merkitsee tieteellisen nimen Xerocomus subtomentosus perässä ilmoitettava coll.. Siihen kuuluu Suomessa useita lajeja, mm. sametti-, havusametti- (X. spadiceus) ja ruskosamettitatti (X. lanatus). Kaikki nämä samettitattilajit ovat syötäviä ruokasieninä, joskin pehmeämaltoisia. Hyvä yhteinen tuntomerkki samettitateille on samettisen nukkainen lakin yläpinta.

Samettitatti kasvaa koko maassa, Etelä-Suomen tammilehdoista Lapin tunturikoivikkoihin asti. Se viihtyy niin monenlaisissa elinympäristöissä, että sen arvellaan toimivan sekä usean puulajin juurisienenä että lahottajana. Se on yleinen koko maassa, mutta harvoin niin runsas, että sitä saisi kerätyksi säilöttäväksi asti.

Tatinriesa (Hypomyces chrysospermus) loisii samettitateilla ja herkkutateilla ja pilaa sienen syömäkelvottomaksi. Tatinriesan pilaaman sienen kasvu on häiriintynyt, sen jalka epämuodostunut ja koko sieni on valkoisen homemaisen kalvon peitossa. Lopulta sieni muuttuu keltaiseksi ja pahanhajuiseksi ja siitä tihkuu usein pihkan värisiä pisaroita. Keltaiseksi muuttunut tatinriesan vaivaama sieni kelpaa kuitenkin värjäykseen; siitä saa keltaisen eri sävyjä.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page