© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Sappitatti

Tylopilus felleus

  • Heimo: Boletaceae
  • Suku: Sappitatit – Tylopilus
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: kaikki herkkutattilajit, esim. herkkutatti, männynherkkutatti, tammenherkkutatti
  • Lakki: 5–15 cm leveä, kupera, paksumaltoinen, kuiva, vihertävänkellan-, harmaan- tai nahanruskea, oman värisensä, jollaista väriä muiden tattilajien lakeilla ole. Pillistö aluksi harmaanvalkoinen, vanhemmiten punertuva, alaspäin pullistunut, jalkaa kohti kolotyvisesti oheneva, kosketeltaessa viininpunertuva. Pillit avaria, suut vähän kulmikkaita.
  • Jalka: 7–12 cm pitkä, 2–5 cm paksu, epäsäännöllisen muotoinen, usein mutkainen, nuorena paksu ja kova, vanhemmiten suhteessa hoikempi, pehmeämpi, tyvestä paksuin, vaalea tai kellanruskea, tumman, karkean, isosilmäisen, tumman likaisenvihreän verkkokuvion peittämä. Huom! Aivan nuoren sappitatin verkkokuvio on jalan latvassa valkeaa, kunnes se nopeasti tummuu tatin kasvaessa.
  • Malto: Pysyvästi valkoista ja pehmeää, jalassa kovempaa.
  • Itiöpölyn väri: Punertava.
  • Maku: Polttavan karvas, maku saattaa tulla vasta pienellä viiveellä.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Havu- ja sekametsät, havupuiden lahokannoilla, juurissa, karikkeessa, muurahaispesissä. Havu- ja lehtipuiden juurisieni, joka kykenee myös lahottamaan neulaskariketta. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinäkuu–syyskuun alkupuoli.

Sappitatti on keskikokoinen, aluksi kovamaltoinen, vanhemmiten pehmenevä, kitukasvuisten herkkutattien näköinen sieni. Herkkutateista se kuitenkin eroaa maultaan; herkkutatit maistuvat miedon pähkinäiseltä, sappitatti on voimakkaan karvaan makuinen. Herkkutatit ovat mykorritsasieniä, eli ne muodostavat jonkin puun kanssa sienijuurta, sappitatti on myös juurisieni, mutta kykenee myös lahottamaan kariketta, minkä vuoksi se kasvaa usein muurahaispesissä tai pitkälle lahonneilla kannoilla. Sappitatteja tavataan yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Niiden esiintyminen harvenee pohjoiseen siirryttäessä, pohjoisimpien esiintymien kasvaessa viimeisimpien tietojen mukaan Etelä-Lapissa.

Sappitatti ei pahasta maustaan huolimatta ole myrkyllinen, ainoastaan pahanmakuinen – niin pahanmakuinen, että yksi ainoa sieni pilaa koko aterian. Parhaiten sappitatin erottaa herkkutateista jalan kuvioinnin ja värin perusteella. Herkkutattien jalassa on vaalea, usein tiheä verkkokuvio tummemmalla pohjalla ja niiden pillistö kellertyy vanhemmiten. Sappitatin jalkaa kiertää tumma, silmäkooltaan epäsäännöllinen verkkokuvio vaaleammalla pohjalla, ja sen pillistö punertuu iän myötä.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page