© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen, Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Sikurirousku

Lactarius camphoratus

  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Rouskut – Lactarius
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni
  • Näköislajit: kangaspalsamirousku, kangasrousku, lakritsirousku, maksarousku, pikkurousku, rahkarousku, rutarousku (viimeinen kuva)
  • Lakki: 2–5 cm leveä, hieman tahmea, nuorena kupera ja usein nipukallinen, myöhemmin laakenee, vanhana laakean suppilomainen, nipukka usein häviää sienen vanhetessa. Tumman violetinruskea, varsinkin nuorena, himmeä, kuivuessaan haalistuva. Heltat tiheässä, tasatyvisiä tai lyhytjohteisia, kapeahkoja, aluksi vaalean-, vanhemmiten tummanpunaruskeita. Varsinkin kostealla säällä lakin reunoilla näkyy helttojen suuntaisia uurteita.
  • Jalka: 3–5 cm pitkä, tasapaksu (0,5–1 cm), solakka, usein hieman käyrä, tummempi kuin lakki ja heltat, tumman punaruskea, violetinvivahteinen, vaaleahärmäinen, ontto.
  • Malto: Vetisen vaaleanruskeaa, punertavaa, haurasta.
  • Maitiaisneste: Pysyvästi valkoista, runsasta.
  • Itiöpölyn väri: Kermankeltainen.
  • Maku: Mieto, jälkimaku karvas.
  • Haju: Miellyttävän imelä, sikurin tai curry-mausteen tuoksua muistuttava. Tuoksu voimistuu sienen kuivuessa ja säilyy pitkään kuivasienissä, jopa sienikorissa, jossa sikurirouskuja on säilytetty pidemmän aikaa. Itiöemien välillä voi olla suuria eroja tuoksun voimakkuudessa.
  • Kasvupaikka: Lehtomaiset kuusikot, kuusivaltaiset lehdot, sammalikossa, karikkeessa, usein täysin pehmeäksi lahonneilla havupuun kannoilla. Varmuudella ainakin kuusen, mahdollisesti myös muiden puiden juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja harvalukuisena pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elokuu–lokakuun alku.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus, suolaus. Voidaan säilöä kaikin tavoin.

Sikurirousku kasvaa kuusen seuralaisena yleisenä ja paikoin hyvin satoisana. Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaisena sitä on tavattu Kainuun korkeudellakin. Se on erinomainen ruokasieni, eikä vaadi esikäsittelyä, vaan kelpaa suoraan pannulla paistettavaksi. Vaikka sikurirousku on pienikokoinen, satoisana sitä saa poimittua nopeasti runsaita määriä. Lisäksi sikurirousku voimakasmakuisena toimii paremminkin miedompien sienten kanssa käytettynä maustesienenä kuin siten, että ruoka olisi yksinomaan sikurirouskusta tehty, vaikka sitä voi toki niinkin käyttää.

Sikurirouskun saattaa sekoittaa muihin pieniin ruskeisiin rouskuihin kuten pikku- (L. tabidus), ruta- (L. lacunarum), oranssi- (L. aurantiacus), kangas- (L. rufus), kangaspalsami- (L. mammosus) tai harvinaisempiin rahka- (L. sphagnet) ja maksarouskuun (L. badiosanguineus). Pikkurousku ja rutarousku ovat vaaleampia, vähäpätöisemmän makuisia tai jopa hiukan kirpeitä, kangasrousku on miltei hajuton, mutta polttavan kirpeä, varsinkin sen heltat ja jalka ovat vaaleammat ja kookkaammat. Sikurirousku tuoksuu etenkin kuivahtaneena sikurilta, kangaspalsamirousku kookokselta. Lakritsirouskun maitiaisneste on muista rouskuista poiketen kirkkaan veden väristä. Sikurirouskun heltat ovat tummemmat kuin muilla pienillä ruskeilla rouskuilla. Lakritsirouskua lukuun ottamatta mainitut näköislajit ovat osa keittämisen jälkeen, osa ilman esikäsittelyn tarvetta käyttökelpoisia ruokasieniä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page