© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Sillihapero

Russula xerampelina coll.

  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Haperot – Russula
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni
  • Näköislajit: koivuhapero, viinihapero
  • Lakki: 5–12 cm leveä, nuorena puolipallomainen, vanhemmiten laakeneva, lopulta hieman kuoppakeskustainen, himmeän kuiva- ja mattapintainen. Pintakelmun väritys vaihtelee suuresti sekä lajin sisällä että lajien välillä, sillä sillihaperot ovat tässä käsitelty lajiryhmänä. Lakin väri vaihtelee suuresti tumman viininpunaisesta punaruskeaan, kellanvihreään, vihertävän ruskeaan ja oliivin sävyihin. Sävy on kuitenkin usein hyvin maanläheinen, murrettu värisävy eikä lainkaan räikeä, joskin esimerkiksi kangassillihapero voi olla hyvinkin silmiinpistävän syvänpunainen. Heltat ovat melko harvassa, kolotyviset, kellanvalkeat tai okrankeltaiset, kosketeltaessa ruskistuvat.
  • Jalka: 4–10 cm pitkä, 1–3 cm paksu, tasapaksu tai ylös tai alaspäin hieman levenevä, pohjaväriltään valkoinen, mutta usein punahäiveinen tai lähes kokonaan punertava, kosketeltaessa ruskettuva, nuorena kiinteä, vanhana hohkainen.
  • Malto: Valkoista, haurasta, vahingoittuneista kohdista ruskettuvaa.
  • Itiöpölyn väri: Okrankeltainen.
  • Maku: Mieto, mantelimainen.
  • Haju: Suolasillin tai keitetyn ravun tuoksu.
  • Kasvupaikka: Tuoreet kangasmetsät, lehdot, rehevät sekametsät, puistot. Monien eri puulajien juurisieni. Koko Suomi.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Sillihaperoita kasvaa yleisenä koko maassa hyvin erilaisissa biotoopeissa ja monen eri puulajin seuralaisena. Niitä voi löytää yhtä hyvin lehdoista kuin karuilta kankailta, sekametsistä tai puistoista.

Sillihaperot (Russula xerampelina coll.) on monilajinen ja puutteellisesti selvitetty ryhmä, johon kuuluu yli kymmenen lajia, joiden rajat ovat häilyviä, mutta johon molekyyligeneettinen tutkimus saattaa tulevaisuudessa tuoda selkoa. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta sienten ruokakäyttöön, sillä jokainen sillihaperoihin kuuluva hapero on erinomainen ruokasieni kaikin tavoin valmistettuna. Muista herkullisista sillihaperoistamme mainittakoon tumman purppuranpunalakkinen, punertavajalkainen kangassillihapero (R. erytrhopus) ja nuijajalkainen havusillihapero (R. clavipes). Lehtojen ja lehtomaisten kankaiden ruskosillihaperoa (R. favrei) ei ole muiden sillihaperoiden tapaan kehuttu ruokasienenä.

Sillihaperot voivat olla väriltään oliivinvihreitä, kellertäviä, punaruskeita tai ruskeanpunaisia, viininpunaisia tai vihreänruskeita. Lakin pintakelmu on himmeä ja mattapintainen, eikä kiiltävä ja räikeä, kuten monella muulla haperolajilla. Sillihaperot myös tuoksuvat enemmän tai vähemmän voimakkaasti nimensä mukaisesti silliltä, keitetyltä ravulta tai hummerilta. Kylmillä säillä ne eivät välttämättä tuoksu kunnolla, mutta lämmettyään ja viimeistään pannulla paistettaessa alkavat tuoksua voimakkaasti. Lisäksi hyvä tuntomerkki on sillihaperoiden valkean mallon ruskettuminen vioittuneista kohdista, varsinkin jalkaan jää sormeiltaessa heti ruskeat jäljet kosketuskohtiin. Tällä tuntomerkkiyhdistelmällä sillihaperot pitäisi pystyä erottamaan muista haperoistamme.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page