© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen, Lasse Kosonen, Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Sinivalmuska

Lepista nuda

  • Heimo: Tricholomataceae
  • Suku: Rusomalikat – Lepista
  • Syötävyys: O** – hyvä ruokasieni, esikäsiteltävä lyhyesti kiehauttamalla
  • Lakki: 5–15 cm leveä, kupera, kuivapintainen, heikosti kosteusmuuntuva, sinipunainen-violetti, haalistuu vanhemmiten ruskeanharmaaksi. Heltat kolotyviset, kohtalaisen tiheässä, nuorena sinivioletit, vanhemmiten ruskeasävyiset.
  • Jalka: 5–9 cm pitkä, yleensä lakin leveyttä lyhyempi, tukeva, sileä tai pituussuunnassa säikeinen, vaalean violetti-ruskehtava.
  • Malto: Vaalean violettia-ruskeasävyistä.
  • Itiöpölyn väri: Vaalean punertava.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Imelän kumimainen tai hedelmäinen, miellyttävä.
  • Kasvupaikka: Puistoissa, puutarhoissa ja hautausmailla kompostikasoissa ja rehevillä nurmikoilla. Runsastyppisillä kasvupaikoilla. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Syys–joulukuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus, suolaus.

Sinivalmuskasta on havaintoja Rovaniemen korkeudelta asti. Se on kuitenkin selkeästi yleisempi ja satoisampi Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana on yksittäisiä havaintoja. Kasvupaikkoja ovat ravinteiset ja runsastyppiset ympäristöt, esimerkiksi kompostit ja pensasistukset, joita on lannoitettu tai jonne on tuotu lahoavaa kuorikatetta. Se kasvaa noidankehinä tai löyhinä runsaina ryhminä satoisimmillaan syys-lokakuussa talven tuloon asti. Leutoina talvina joulukuussakin on löytynyt hyväkuntoisia syömäkelpoisia sinivalmuskoja.

Sinivalmuska on hyvä, joskin erikoisen makuinen, mielipiteitä makuna vuoksi jakava ruokasieni. Osalle se on aiheuttanut vatsavaivoja huonosti kypsennettynä tai ilman esikäsittelyä. Onkin syytä kiehauttaa sinivalmuskat lyhyesti ennen ruuaksi valmistamista.

Sinivalmuska varsinkin iäkkäänä, kun sininen väri on haalistunut ja sieni on harmaanruskea, on helppo sekoittaa sukunsa muutamaan muuhun violettisävyiseen lajiin. Orvokkivalmuska (Lepista sordida) on kuitenkin hento, ohutmaltoinen ja pienikokoinen sieni ja sinivalmuskaa heikomman hajuinen. Harvinainen syysvalmuska (L. saeva) voi päältä näyttää vanhalta haalistuneelta sinivalmuskalta, mutta syysvalmuskan jalka on huomiota herättävän sinipunainen. Sinivalmuskan jalka on kalpean violetti. Lisäksi syysvalmuskan lakki on aina vailla sinisiä värisävyjä. Kookas liilavalmuska (L. glaucocana) on kaikilta osin kalpean violetti eikä se vanhanakaan haalistu ruskeaksi vaan harmaaksi. Kaikki edellä mainitut näköislajit ovat syötäviä esikäsiteltynä kiehauttamalla.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page