© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Suippurisakas

Inocybe rimosa coll.

  • Heimo: Inocybaceae
  • Suku: Risakkaat – Inocybe
  • Syötävyys: † – lievästi myrkyllinen
  • Näköislajit: jättirisakas, myrkkyrisakas
  • Lakki: 2–7 cm leveä, kartiomainen, lakin keskelle jää nipukka. Voimakkaan säteittäissäikeinen, oljenkeltainen, valkoinen malto alkaa näkyä säikeiden välistä lakin kasvaessa, kuivapintainen. Heltat kolo–tasatyviset, melko tiheässä, nuorena valkoiset, sitten keltasävyiset, lopulta itiöiden kypsyttyä vaalean ruskeanharmaat.
  • Jalka: 3–10 cm pitkä, tasapaksu, latvasta jauheinen, valkoinen, iän myötä kellertyvä.
  • Malto: Valkoista.
  • Itiöpölyn väri: Ruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Tunkkainen.
  • Kasvupaikka: Rehevissä metsissä, yleensä lehtipuuvaltaisissa metsissä, nurmikoilla puistoissa ja puutarhoissa, joutomailla. Usean lehtipuun ja pensaan juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.

Suippurisakasta käsitellään tässä yhteydessä lajiryhmänä, joka kasvaa koko Suomessa aina puuttomille paljakka-alueille asti. Se on yleinen, mutta yleensä yksittäinen tai pieninä ryhminä kasvava sieni. Laji suosii reheviä kangasmetsiä ja lehtoja, ja kasvaa runsaana myös ihmisen voimakkaasti muokkaamissa ympäristöissä, kuten esimerkiksi pihoilla, puistoissa ja hautausmailla.

Suippurisakkaalle tunnusomaista on voimakkaan säteittäissäikeinen lakki, jonka kasvaessa lakin malto alkaa näkyä säikeiden välistä. Suippurisakkaan ulkonäkö ja väri vaihtelee paljon, sen lakin väriskaala on kalpean keltaisesta okranruskeaan. Myös kokovaihtelu on suurta. Tämä suuri vaihtelu ulkonäössä voi viitata siihen, että suippurisakkaaseen sisältyy tieteelle kuvaamattomia lähilajeja.

Suippurisakkaan kanssa samannäköinen laji on esimerkiksi jättirisakas (Inocybe perlata), joka on suippurisakasta kookkaampi ja paksumaltoisempi. Sen lakii voi olla runsaat 10 cm leveä ja lakin keskus on tumma, muu sieni on harmaanvalkoinen. Suomessa erittäin harvinainen ja eteläinen myrkkyrisakas (I. erubescens) on punertuva; suippurisakas ei punerru, vaan on keltahäiveinen.

Risakkaat ovat lievästi myrkyllisiä. Muutama laji on vaarallisen myrkyllinen, esimerkiksi yllä mainittu myrkkyrisakas. Niissä on mm. muskariinia, joka on hermomyrkky.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page