© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Talvijuurekas

Flammulina elastica

  • Heimo: Physalacriaceae
  • Suku: Talvijuurekkaat – Flammulina
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni
  • Näköislajit: helokat, lahokat (esim. kuusilahokka)
  • Lakki: 2–5 cm leveä, nuorena kupera, myöhemmin laakeneva, limainen tai tahmea. Hunajankeltainen tai ruskea, keskeltä tummempi. Heltat melko harvassa, kolotyviset, vaaleat tai kellertävät.
  • Jalka: 5–10 cm pitkä, tasapaksu, solakka (0,3–1 cm), ontto, usein juurehtiva. Latva keltainen, tyviosa ruskean nukan peitossa. Tyvi tummuu lopulta mustanruskeaksi. Nuorten sienten jalka on toisinaan kokonaan vaalean keltainen.
  • Malto: Kellanvalkoista, ohutta, sitkeää.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen tai hieman kellertävä.
  • Maku: Lähes mieto, miellyttävä.
  • Haju: Heikko, miellyttävä.
  • Kasvupaikka: Lehti- ja sekametsät, puistot, pihat, pensaikot, tunturikoivikot. Kasvaa kimppuina sekä elävillä puilla että lahopuilla, usein pajuilla ja haavalla. Lahottaja. Koko Suomi.
  • Satoaika: Syys–maaliskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus, suolaus. Vain lakit käytetään.

Talvijuurekas-käsite sisältää useampia lajeja, esimerkiksi lajit Flammulina velutipes ja Flammulina elastica). Jälkimmäistä pidetään tällä hetkellä tavallisimpana, mutta asian selvittely on kesken. Suomessa kasvaa lisäksi ainakin kaksi muutakin lajia, mm. Flammulina fennae. Sienestäjälle ei ole väliä kummasta lajista on kysymys – erot ovat mikroskooppisia. Talvijuurekas kasvaa yleisenä lehti- ja sekametsissä, puistoissa, pihoilla, pensaikoissa ja tunturikoivikoissa lahoavalla ja joskus myös elävällä puulla. Laji suosii raitaa ja muita pajuja, joskus myös lehmusta. Joskus niitä näkee kasvavan myös näennäisesti nurmikosta. Talvijuurekas kasvaa monen itiöemän muodostamina kimppuina, joten yhdestäkin löydöstä saattaa saada sienikorin täyteen. Moneen kertaan jäätyneet ja sulaneet sienet kannattaa kuitenkin jättää metsään. Itiöemistä käytetään vain lakit. Talvijuurekkaita ei tarvitse keittää, mutta ne on kypsennettävä hyvin.

Talvijuurekas kasvaa nimensä mukaisesti talvella, kun muita sieniä ei enää juuri ole. Itiöemiä voi löytää myöhään syksyllä, heti ensimmäisten yöpakkasten jälkeen ja satoaika jatkuu maaliskuulle. Talvijuurekasta voi löytää koko maasta, mutta etelässä se on yleisempi kuin pohjoisessa. Viljelty talvijuurekas kuuluu Eviran suosittelemiin sieniin, ja varsinkin japanilaisessa ruokapöydässä viljelty talvijuurekas, japanilaisittain enokitake, on hyvin suosittu sieni. Tuoreita enokitake-nippuja on ollut myynnissä Suomessakin.

Talvijuurekkaan saattaa sekoittaa muihin lahopuulla kimppuina kasvaviin sieniin, kuten lahokoihin (Hypholoma) ja helokoihin (Pholiota). Lahokoiden itiöpöly on violetinmustaa, helokoiden ruskeaa ja talvijuurekkaan valkoista. Talvijuurekkaan jalka on mustanruskean nukan peitossa.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page