© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Talvijuurekas

Flammulina velutipes coll.

  • Heimo: Physalacriaceae
  • Suku: Talvijuurekkaat – Flammulina
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni
  • Näköislajit: helokat, lahokat (esim. kuusilahokka)
  • Lakki: 2–5 cm leveä, nuorena kupera, myöhemmin laakeneva, limainen tai tahmea. Hunajankeltainen tai ruskea, keskeltä tummempi. Heltat melko harvassa, kolotyviset, vaaleat tai kellertävät.
  • Jalka: 5–10 cm pitkä, tasapaksu, solakka (0,3–1 cm), ontto, usein juurehtiva. Latva keltainen, tyviosa ruskean nukan peitossa. Tyvi tummuu lopulta mustanruskeaksi. Nuorten sienten jalka on toisinaan kokonaan vaalean keltainen.
  • Malto: Kellanvalkoista, ohutta, sitkeää.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen tai hieman kellertävä.
  • Maku: Lähes mieto, miellyttävä.
  • Haju: Heikko, miellyttävä.
  • Kasvupaikka: Lehti- ja sekametsät, puistot, pihat, pensaikot, tunturikoivikot. Kasvaa kimppuina sekä elävillä puilla että lahopuilla, usein pajuilla ja haavalla. Lahottaja. Koko Suomi.
  • Satoaika: Syys–maaliskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus, suolaus. Vain lakit käytetään.

Talvijuurekkaat ovat tietolähteestä riippuen eri lajeja tai lajiryhmä (coll.), johon kuuluu mm. F. elastica, F. fennae ja F. populicola. Sienestäjälle ei ole väliä, kummasta päätelmästä on kysymys. Talvijuurekas kasvaa yleisenä lehti- ja sekametsissä, puistoissa, pihoilla, pensaikoissa ja tunturikoivikoissa lahoavalla ja joskus myös elävällä puulla. Laji suosii raitaa ja muita pajuja, joskus myös lehmusta. Joskus niitä näkee kasvavan myös näennäisesti nurmikosta. Talvijuurekas kasvaa monen itiöemän muodostamina kimppuina, joten yhdestäkin löydöstä saattaa saada sienikorin täyteen. Moneen kertaan jäätyneet ja sulaneet sienet kannattaa kuitenkin jättää metsään. Itiöemistä käytetään vain lakit. Talvijuurekkaita ei tarvitse keittää, mutta ne on kypsennettävä hyvin.

Talvijuurekas kasvaa nimensä mukaisesti talvella, kun muita sieniä ei enää juuri ole. Itiöemiä voi löytää myöhään syksyllä, heti ensimmäisten yöpakkasten jälkeen ja satoaika jatkuu maaliskuulle. Talvijuurekasta voi löytää koko maasta, mutta etelässä se on yleisempi kuin pohjoisessa. Viljelty talvijuurekas kuuluu Ruokaviraston suosittelemiin sieniin, ja varsinkin japanilaisessa ruokapöydässä viljelty talvijuurekas, japanilaisittain enokitake, on hyvin suosittu sieni. Tuoreita enokitake-nippuja on ollut myynnissä Suomessakin.

Talvijuurekkaan saattaa sekoittaa muihin lahopuulla kimppuina kasvaviin sieniin, kuten lahokkaisiin (Hypholoma) ja helokkaisiin (Pholiota). Lahokkaiden itiöpöly on violetinmustaa, helokkaiden ruskeaa ja talvijuurekkaan valkoista. Talvijuurekkaan jalka on mustanruskean nukan peitossa.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page