© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen, Kari Pihlaviita, Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Talvivinokas

Sarcomyxa serotina

  • Tieteellinen synonyymi: Panellus serotinus
  • Heimo: Mycenaceae
  • Suku: Talvivinokkaat – Sarcomyxa
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: osterivinokas (viimeinen kuva), koivuvinokas, keltavinokas
  • Lakki: 2–10 cm leveä, simpukkamainen tai munuaismainen, kupera, vihreäsävyisen ruskeanharmaa, heikkonukkainen, lopulta sileä, tahmeapintainen, kostealla säällä limainen. Reuna pitkään sisäänkiertynyt. Suoraan reunastaan ja lakin alla olevan jalantyngän avulla kiinni puussa. Heltat kellertävät–oranssisävyiset varsinkin jalan lähellä, lyhytjohteiset.
  • Jalka: Lyhyt, aivan lakin reunassa, nuorena ruskeanoranssi, haalistuu vanhemmiten kellertäväksi oranssin värin jäädessä pigmenttipisteiksi jalkaan. Heltat alkavat selvärajaisesti yhtenäisenä vyöhykkeenä jalasta.
  • Malto: Valkoista, kiinteää, lakin pintakelmun alla kapea hyytelömäinen kerros.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto tai hiukan karvas.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Pystyyn kuolleilla tai maahan kaatuneilla lahoilla lehtipuilla, erityisesti lepillä, myös koivulla ja monilla muilla lajeilla. Harvoin löydetty myös havupuilta. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Syys–tammikuu.

Talvivinokas on sieni, jota viljellään ja myydään Itä-Aasiassa ruokasieneksi kauppanimellä Mukitake. Pitkään on ollut epäselvyyksiä, onko kyseessä sama laji, kuin meikäläinen talvivinokkaamme ja viimeaikaisten tietojen mukaan laji olisi sama. Suomessakin lajia on käytetty ruuaksi lähinnä kokeilunomaisesti ja sitä on jopa kehuttu. Ihan varauksetta sitä ei vielä voi täällä suositella käytettäväksi, ennen kuin kokemus ja tieto lisääntyvät.

Talvivinokkaan kasvukausi alkaa kunnolla vasta myöhään syksyllä, vaikka ensimmäisiä itiöemiä löytyykin jo syyskuun puolivälin tienoilla. Sieni on satoisin vesistöjen rantojen lehtipuuryteiköissä, joissa on runsaasti lahoavaa leppää. Vesistöt lämmittävät myöhäissyksynä tällaisia elinympäristöjä, kun samaan aikaan harvapuustoisten mäntykankaiden sienikausi on armotta loppunut.

Osterivinokas

Pleurotus ostreatus

Talvivinokkaan kanssa samaan aikaan ja samanlaisilla paikoilla kasvava helmenharmaa osterivinokas on päältäpäin hyvin samannäköinen sienilaji. Alapuolella ero on kuitenkin selkeä: Osterivinokkaan heltat ovat hyvin pitkäjohteiset, usein ihan jalan tyngän tyvestä alkavia, kun taas talvivinokkaan heltat alkavat selvärajaisena vyöhykkeenä jalan yläosasta lyhytjohteisesti. Lisäksi talvivinokkaan jalka on oranssisävyinen, kuten myös heltat oranssihäiveiset, osterivinokkaan jalka on valkoinen, nukkainen ja heltat valkoiset.
Osterivinokkaan kanssa hyvin samannäköinen laji on koivuvinokas (Pleurotus pulmonarius), joka voi joskus olla ruskehtavanharmaa, muttei yleensä koskaan niin tumma kuin talvi- tai osterivinokas. Alapuolelta koivu- ja osterivinokas ovat keskenään perin samannäköiset. Osterivinokas on arvostettu sieni, myös viljelysieni, joka on erinomainen ruokasieni. Koivuvinokas on hyvä ruokasieni.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page