© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Tuoksuvalmuska

Tricholoma matsutake

  • Heimo: Tricholomataceae
  • Suku: Valmuskat – Tricholoma
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni, Ruokaviraston suosittelema
  • Näköislajit: kaulusvalmuska, kuusentuoksuvalmuska
  • Lakki: 5–20 cm leveä, nuorena ja avautumattomana puolipallomainen, lopulta laakea, vanhemmiten matalasti kuopalla. Reuna pitkään sisäänkiertynyt. Pohjaväri on vaalea. Pinnalla isoja tummanruskeita täysin pinnanmyötäisiä nukkatupsuja, joiden ulkonäköä on kuvailtu samanlaiseksi kuin vastasyntyneen vasikan ihoon liimautunut karva. Heltat kolotyviset, valkoiset, tiheässä, nuorena jalan yläosaan jäävän kalvomaisen suojuksen peittämät
  • Jalka: 5–20 cm pitkä, tiivismaltoinen, jämäkkä, voimakkaasti maassa kiinni, valkopohjainen, pinnalla lakin pinnan värisiä suomukuvioita tai vöitä, jalan latvassa usein suurin ja selkein rengasmainen vyö.
  • Malto: Valkoista, napakan kiinteää, säilyy ryhdikkäänä ja pilaantumattomana pitkään (jääkaapissa useita päiviä).
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto, ruokaisa, tuoksun imelyys ei toistu maussa.
  • Haju: Voimakas, imelän aromaattinen, useimpien mielestä miellyttävä. Tarkkanenäisimmät haistavat tuoksun jo lähellä sienen kasvupaikkaa ennen itiöemien löytymistä.
  • Kasvupaikka: Hiekkapohjaiset ja karut mäntyvaltaiset kangasmetsät. Männyn juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Tuoksuvalmuska, jonka kansainvälinen kauppanimi, myös tieteellinen lajinimi on matsutake, on tai olisi – jos myyntikanavat Japaniin olisivat järjestely – eittämättä kilohinnaltaan kallein sieni. Hyväkuntoisista nuorista yksittäispakatuista itiöemistä maksetaan Japanissa kolminumeroisia eurosummia. Myös Suomessa tuoksuvalmuskaa pidetään juuri itämaisen suuren arvostuksen vuoksi tarunomaisena ja haluttuna ruokasienenä. Sen sato on erittäin oikullinen. Useampi vuosi voi kulua, ettei sitä löydy juuri lainkaan, sitten yhtenä elokuuna se on yhtäkkiä erityisesti Lapissa runsassatoinen. Tuoksuvalmuskahavaintoja on ilmoitettu tasaisesti koko maastamme, mutta se on selvästi yleisin ja satoisin Pohjois-Suomessa. Ainakin osittain tämä johtuu siitä, että tuoksuvalmuskalle sopivia kasvuympäristöjä – laajoja hiekkakankaita – on pohjoisessa enemmän. Tuoksuvalmuska kasvattaa itiöemänsä yleensä elokuun puolen välin tienoilla, kun rihmasto on saavuttanut riittävän lämpösumman. Esimerkiksi kesä 2017 oli kylmä ja sateinen, jolloin tuoksuvalmuskasadot jäivät kosteasta maaperästä huolimatta perin vähäisiksi.

Tuoksuvalmuskaa paljon yleisempi ja varsin paljon samannäköinen, ja täysin samanlaisissa ympäristöissä kasvava laji on kaulusvalmuska (T. focale). Sen lakin pinta on lähinnä punaruskea-oranssinruskea, joskus vihertäväsävyinenkin ja säteittäissäikeinen, ei tuoksuvalmuskan tavoin selkeän ruskea eikä sen pinnan säikeisyys ole tuoksuvalmuskan lakin tavoin suomumaisina laikkuina. Kaulusvalmuskan jalka on vaaleampi ja sen yläosassa on selkeämpi kaulusmainen rengas. Kaulusvalmuskan jalka on lakin leveyden suhteen varsin lyhyt ja sieni on erittäin löyhästi kiinni hiekkaisessa maassa, toisin kuin pitkäjalkainen napakasti kiinni oleva tuoksuvalmuska. Nämä lajit erottaa lopulta vaikka silmät kiinni, koska tuoksuvalmuskan tuoksu on täysin omanlaisensa, imelän läpitunkeva. Kaulusvalmuska tuoksuu heikon jauhomaiselta. Kaulusvalmuska ei ole ruokasieni.

Tuoksuvalmuskan kanssa samannäköinen, mutta kalpeampi ja kuusen juurisienenä kasvava kuusentuoksuvalmuska (T. dulciolens) on tuoksuvalmuskaa harvinaisempi, eri tuoksuinen. Se on syötävä sienilaji.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page