Syötävyys
* – kelvollinen ruokasieni
Näköislajit
keltavahvero
Lakki
2–8 cm leveä, laakea tai hieman suppilomainen, ohutreunainen, reunoilta sisäänkiertynyt, nuorena nukkainen, myöhemmin sileä, kuiva. Oranssinkeltainen, haalistuva, usein keskeltä tummempi. Heltat, tiheässä, pitkäjohteiset, toistamiseen haaraiset, oranssinpunaiset.
Jalka
2–5 cm pitkä, ohut (0,3–0,8 cm), tyvestä suippo, lakin värinen, sitkeä.
Malto
Kellanpunertavaa, ohutta, pehmeää, sitkeää.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Havu- ja sekametsät, hakamaat, pensaikot, hakkuuaukeat, pururadat, havulahopuulla, hakkeella ja karikkeella. Lahottaja. Yleinen koko maassa.
Satoaika
Elo–lokakuu. Löydettävissä enemmän kuivina syksyinä.
Värjäys
Värjäyssieni, ruskeankeltaisia ja oransseja sävyjä.

Valevahvero kasvaa yleisenä koko maassa havu- ja sekametsissä usein havulahopuulla ja hakkuuaukeiden kannoilla. Valevahvero sisällytetään nykyisin syötäviin sieniin, ja on joidenkin mielestä aivan kelpo ruokasieni, jota ei ole osattu käyttää.

Valevahveron saattaa sekoittaa keltavahveroon (Cantharellus cibarius), vaikka valevahvero kuuluukin helttasieniin. Keltavahverolla ei ole helttoja, kuten valevahverolla, vaan poimut. Valevahveron heltat ovat hyvin tiheässä, kertaalleen haaroittuvat ja oranssinpunaiset. Valevahvero on keltavahveroa hennompi, pienempi ja ohutmaltoisempi. Keltavahvero on erinomainen ruokasieni.

Valevahverosta on erotettu nykyisin ruskovalevahvero (H. rufa) ja valjuvalevahvero (H. fuscosquamula). Ruskovalevahveron lakki on samettinukkaisen tumman ruskea, valjuvalevahverolta puuttuvat keltaiset värit ja sen lakki on kerman vaalea.

Valevahvero

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji