© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen, Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Valkorisakas

Inocybe geophylla

  • Heimo: Inocybaceae
  • Suku: Risakkaat – Inocybe
  • Syötävyys: † – lievästi myrkyllinen
  • Näköislajit: kittirisakas, rusotäplärisakas, liilarisakas
  • Lakki: 1–4 cm leveä, kupera–laakea, lakin keskellä pyöreä kohouma, liidunvalkoinen, silkinkiiltoinen, säikeinen, kuivapintainen. Heltat kolotyviset, melko tiheässä, nuorena valkoisen seittisuojuksen peittämät, vaaleanharmaat, vanhemmiten ruskeasävyisen harmaat itiöiden kypsyttyä.
  • Jalka: 2–5 cm pitkä, tasapaksu, valkoinen, pitkittäissäikeinen tai lähes sileäpintainen.
  • Malto: Valkoista.
  • Itiöpölyn väri: Ruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Tunkkainen.
  • Kasvupaikka: Rehevissä metsissä, lehdoissa, puistoissa ja puutarhoissa. Usean lehtipuun ja kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.

Valkorisakas ilmentää kasvupaikallaan vähintään tuoreen kankaan ravinteisuutta. Sitä löytää yleisenä ja joskus kymmenien sienten löyhinä ryhminä niin hienoimmista lehdoista kuin ravinteisilta nurmilta. Valkorisakas on pienikokoinen, kauttaaltaan liidunvalkoinen ja sen lakin keskellä on pyöreämuotoinen keskuskohouma, harvemmin terävä nipukka. Se kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaistuen Perä-Pohjolaan ja Pohjois-Pohjanmaalle, joissa sen levinneisyyden pohjoisraja on.

Valkoisia risakaslajeja on useita, joista yleisimpiä samannäköisiä lajeja ovat kittirisakas (Inocybe sindonia), sekä joskus valkorisakkaan alalajeiksi luetut liilarisakas (I. lilacina) ja rusotäplärisakas (I. armeniaca). Kittirisakas on vankempi ja sen lakki on karkeampisäikeinen. Liilarisakas on hyvin samannäköinen, mutta väriltään hennon liila. Rusotäplärisakkaan lakilla on laikuttain tiilenpunaista ja sen lakin keskuskohouma on huomiota herättävän terävä.

Risakkaat ovat lievästi myrkyllisiä. Muutama laji on vaarallisen myrkyllinen, esimerkiksi Suomessa erittäin harvinainen ja eteläinen myrkkyrisakas (Inocybe erubescens). Niissä on mm. muskariinia, joka on hermomyrkky.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page