© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Verihelttaseitikki

Cortinarius semisanguineus coll.

  • Heimo: Cortinariaceae
  • Suku: Seitikit – Cortinarius
  • Syötävyys: † – lievästi myrkyllinen
  • Näköislajit: hurmeseitikki
  • Lakki: 3–8 cm leveä, kupera, keskuskohoumallinen, oliivin–kellanruskea, joskus heikosti punahäiveinen, kuivapintainen, säikeinen. Heltat kolotyviset, nuorena tumman verenpunaiset ja keltaisen seittimäisen sisäsuojuksen peittämät, itiöiden kypsyttyä lopulta punaruskeat, melko tiheässä.
  • Jalka: 3–7 cm pitkä, tasapaksu, kellanruskea, tyvellä vaaleanpunaista rihmastonukkaa.
  • Malto: Vaaleankellertävää.
  • Itiöpölyn väri: Ruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Mäntyvaltaiset kuivahkot–karut kangasmetsät, harvemmin tuoreet kuusivaltaiset kankaat. Männyn ja kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.
  • Värjäyssieni: Voimakkaita, punaisia värisävyjä. Lakit ja jalat kannattaa käyttää erikseen. Lakista saa punavoittoisia sävyjä, jaloista kellertäviä–oransseja sävyjä.

Verihelttaseitikki on hiljattain jaettu geneettisten tutkimusten perusteella kolmeen hyvin samannäköiseen lajiin, joita tässä kaikkia käsitellään yhtenä lajiryhmänä (Cortinarius semisanguineus coll.). Verihelttaseitikit kasvavat yleisinä ja satoisina mäntykankailla, karuillakin hiekkapohjaisilla mailla aina pohjoiseen metsänrajaan asti. Kuusikoissa verihelttaseitikki on harvinaisempi. On mahdollista, että kuusen kanssa kasvaa eri laji kuin männyn kanssa.

Verihelttaseitikki on halutuimpia värjäyssieniä. Sienivärjärit kuivaavat lakit ja jalat erikseen, koska niistä saa erilaisia punaisen sävyjä.

Hurmeseitikki (C. phoeniceus) muistuttaa verihelttaseitikkiä, mutta sen lakissa ja jalassa on enemmän punaista kuin verihelttaseitikillä, jolla jalassa vaaleanpunaista on vain tyven nukassa. Verihelttaseitikin lakkikin on useimmiten ilman punertavia sävyjä. Hurmeseitikki on verihelttaseitikkiä lyhytjalkaisempi ja paksumaltosempi. Se on harvalukuisempi eikä kovin satoisa. Myös hurmeseitikki on hyvä värjäyssieni. Syötynä veriheltta- ja hurmeseitikki ovat lievästi myrkyllisiä sieniä. Ne eivät kuitenkaan muistuta mitään ruokasientä, joten erehdyksen vaara on epätodennäköinen.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page