Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
hurmehiippo
Lakki
0,5–2,5 cm leveä, kupera–kellomainen, sitten laakeneva, keskustassa matala kohouma. Selvästi läpisäteinen, reunat vaalean punaruskeat, keskeltä tummempi, lähes musta. Heltat harvahkot, tasatyviset, valkoiset, terä ruskeanpunainen.
Jalka
3–8 cm pitkä, hyvin hoikka (1–3 mm), ontto, rusehtavanharmaa, tyvi tummin, tyvessä valkoista rihmastonukkaa, jalan katkaisupinnasta kihoaa tummanpunaista nestettä.
Malto
Ohutta, haurasta, vaaleaa.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko, ei erityinen.
Kasvupaikka
Tuoreet ja lehtomaiset havu- ja sekametsät, usein havupuiden karikkeella ja syvällä sammaleessa. Melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa. Lapissa satunnainen. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Heinä–lokakuu.

Hiippojen sukuun kuuluu satoja lajeja (Suomessa lähes 100) ja monet ovat hankalasti tunnistettavia. Verihiippo kuuluu niihin muutamaan lajiin, joista tulee maitiaisnestettä. Sen havaitsee parhaiten katkaisemalla jalan ja puristamalla sitä. Tällöin katkaisukohtaan kihoaa pisara tummanpunaista maitiaisnestettä. Lähilaji on hurmehiippo (Mycena haematopus), joka kasvaa kuitenkin lehtipuiden lahopuulla. Se on myös isokokoisempi ja heltan terä on heltan värinen (verihiipolla yleensä ruskeanpunainen). Hiipot eivät ole ruokasieniä, mikä johtuu paljolti niiden vähäisestä koosta ja ohuesta mallosta.

Verihiippo

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji