© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Verihiippo

Mycena sanguinolenta

  • Heimo: Mycenaceae
  • Suku: Hiipot – Mycena
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: hurmehiippo
  • Lakki: 0,5–2,5 cm leveä, kupera–kellomainen, sitten laakeneva, keskustassa matala kohouma. Selvästi läpisäteinen, reunat vaalean punaruskeat, keskeltä tummempi, lähes musta. Heltat harvahkot, tasatyviset, valkoiset, terä ruskeanpunainen.
  • Jalka: 3–8 cm pitkä, hyvin hoikka (1–3 mm), ontto, rusehtavanharmaa, tyvi tummin, tyvessä valkoista rihmastonukkaa, jalan katkaisupinnasta kihoaa tummanpunaista nestettä.
  • Malto: Ohutta, haurasta, vaaleaa.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko, ei erityinen.
  • Kasvupaikka: Tuoreet ja lehtomaiset havu- ja sekametsät, usein havupuiden karikkeella ja syvällä sammaleessa. Melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa. Lapissa satunnainen. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.

Hiippojen sukuun kuuluu satoja lajeja (Suomessa lähes 100) ja monet ovat hankalasti tunnistettavia. Verihiippo kuuluu niihin muutamaan lajiin, joista tulee maitiaisnestettä. Sen havaitsee parhaiten katkaisemalla jalan ja puristamalla sitä. Tällöin katkaisukohtaan kihoaa pisara tummanpunaista maitiaisnestettä. Lähilaji on hurmehiippo (Mycena haematopus), joka kasvaa kuitenkin lehtipuiden lahopuulla. Se on myös isokokoisempi ja heltan terä on heltan värinen (verihiipolla yleensä ruskeanpunainen). Hiipot eivät ole ruokasieniä, mikä johtuu paljolti niiden vähäisestä koosta ja ohuesta mallosta.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page