© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Veriseitikki

Cortinarius sanguineus

  • Heimo: Cortinariaceae
  • Suku: Seitikit – Cortinarius
  • Syötävyys: † – lievästi myrkyllinen
  • Näköislajit: palttuseitikki, hurmeseitikki
  • Lakki: 2–5 cm leveä, kupera–laakea, kuivapintainen, tumman verenpunainen, säikeinen. Heltat kolotyviset, nuorena lakin väriset ja seittimäisen sisäsuojuksen peittämät, itiöiden kypsyttyä ruskeanpunaiset, harvassa.

Jalka: 3–8 cm pitkä, ohut, hento, monesti mutkainen, lakin värinen tai hieman vaaleampi, tyvellä oranssia rihmastonukkaa.

  • Malto: Tummanpunaista, ohutmaltoinen.
  • Itiöpölyn väri: Ruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikon seetrimäinen.
  • Kasvupaikka: Kuusivaltaiset kangasmetsät, varsinkin soistuneet kuusikot, jossa rahkasammalta laikuittain. Kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elokuu–lokakuun alku.
  • Värjäyssieni: Syvänpunaisia ja kestäviä värisävyjä.

Veriseitikki kasvaa yleisenä kuusen levinneisyyden pohjoisrajalle Lappiin asti. Se suosii varttuneita kuusikoita, varsinkin sellaisia, joissa on laikuittain rahkasammaleisia korpisoistumia. Se on yleisyydestään huolimatta harvoin kovin runsassatoinen ja kasvaa usein yksittäin tai aivan muutaman itiöemän ryhmissä. Veriseitikki on halutuimpia värjäyssieniä. Siitä saa punaisia värejä, ja useimpiin muihin värjäyssieniin verrattuna veriseitikissä väriaineita on runsaasti ja tämän vuoksi niitä tarvitaan värjäyserään pienempi määrä.

Veriseitikin kanssa hyvin samannäköinen laji on palttuseitikki (Cortinarius vitiosus). Sen lakki on ruskeasävyisen punainen, ei niin helakanpunainen kuin veriseitikin lakki. Palttuseitikin jalan tyven nukka on valkoista, hopeanhohtoista, ei oranssia kuten veriseitikillä. Myös itiöissä on eroa: Palttuseitikin itiöt ovat enemmän mantelimaisia, veriseitikin soikeahkoja. Joskus lähinnä verihelttaseitikkiä muistuttava hurmeseitikki (C. phoeniceus) voi olla kauttaaltaan niin punainen, että sen saattaa sekoittaa veriseitikkiin. Hurmeseitikki on kuitenkin tukevampi, sen lakki ei koskaan ole niin syvän verenpunainen ja jalassa on myös keltaista. Kaikki edellä mainitut lajit ovat erinomaisia värjäyssieniä, mutta syötynä lievästi myrkyllisiä sieniä. Ne eivät läheisesti muistuta mitään ruokasientä, joten erehdyksen vaara on epätodennäköinen.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page