© Copyright: Kuvat: Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Violettiseitikki

Cortinarius violaceus

  • Heimo: Cortinariaceae
  • Suku: Seitikit – Cortinarius
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: Luumuseitikki
  • Lakki: 5–12 cm leveä, aluksi kartiomaisen kupera, sitten laakeneva, keskustassa selvä, tylppä kohouma, kuiva, huopasuomuinen, syvän tumman violetti, vanhemmiten haalistuva. Heltat melko harvassa, kolotyviset, syvän violetit, itiöiden kypsyessä ruskettuvat.
  • Jalka: 6–14 cm pitkä, 1–2 cm leveä, suora, nuijamainen, tyvi pullistunut, violetti, myöhemmin jalassa näkyy suojuksen muodostamia epätäydellisiä vyöhykkeitä.
  • Malto: Violettia.
  • Itiöpölyn väri: Ruskea.
  • Maku: Mieto, hieman epämiellyttävä.
  • Haju: Erikoinen, seetrin tai suopursun kaltainen.
  • Kasvupaikka: Lehti- ja sekametsät (erityisesti haavan seurassa), myös koivun ja kuusen juurisieni. Melko harvinainen, etelästä Kuusamon korkeudelle asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.
  • Värjäys: Violetteja ja siniharmaita värisävyjä.

Vaikka seitikkejä on Suomessa yli 500 lajia ja monet niistä hankalia tunnistaa, on violettiseitikki helppo tuntea syvän violeteista väreistään. Väri on hätkähdyttävän silmiinpistävä, varsinkin nuorena. Vain luumuseitikki (C. harcynicus) on samanvärinen, mutta se kasvaa kuusikoissa ja sen itiöt ovat hieman leveämmät. Nämä lajit ovat tiettävästi myrkyttömiä, mutta ei niitä suositella ruokasieniksi. Näiden kahden levinneisyyden suhde on epäselvä, koska makroskooppisesti niitä on hankala erottaa, mutta luumuseitikkiä pidetään pohjoisvoittoisena lajina.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page