Yleiskuvaus

Pienikokoinen, töpäkkä, säihkyvä virtavesien “jalokivi”, joka on yläpuolelta turkoosinsininen–sinivihreä, alapuolelta punainen. Jalat lyhyet, nokka tikarimainen, nokka pään pituinen.
Koko

Pituus 17–19,5 cm, paino 16–23 g.
Pesä

Kolo jyrkässä sora- tai hiekkatörmässä, veden äärellä. Pesämateriaalina pesinnän loppuvaiheessa kalanruodot.
Pesiminen

Munii toukokuussa 5–10 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 19–22 vrk. Pesäpoikasaika 21–37 vrk. Tekee usein toisen pesyeen.
Esiintyminen

Harvalukuinen pesimälintu jokien varsilla Etelä- ja Lounais-Suomessa. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 5–30 paria.
Muutto

Osittaismuuttaja. Syysmuutto elo–loka(–marras)kuussa, kevätmuutto (maalis–)huhti–toukokuussa. Talvehtii Länsi- ja Keski-Euroopassa. Osa yrittää talvehtia myös Suomessa, mutta usein huonolla menestyksellä.
Ravinto

Pienet kalat (60%) ja selkärangattomat eläimet. Saalistaa kaloja tiirojen tapaan syöksysukeltamalla lähellä pintaa liikkuvia kaloja.
Ääni

Läpitunkeva, terävä ”tsiit”.
Uhanalaisuus

Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu. Koko Euroopan pesimäkannaksi arvioitu 100.000–200.000 parin luokkaa.

Säihkylintujen lahkoon kuuluvalla kuningaskalastajalla on (tietysti) säihkyvän monivärinen puku, lyhyt ja töpäkkä ruumiinmuoto, lyhyt pyrstö (2 cm), suhteettoman kookas pää ja pään pituinen tikarinokka (n. 4 cm), jonka tyvipuoli naaraalla punaisempi. Kuningaskalastajan selän pitkittäisjuova loistaa valaistusoloista riippuen hehkuvan sinisenä tai vihreänä. Vatsapuoli on ruosteenpunainen, kurkku ja täplä korvan peitinhöyhenten takana ovat kellanvalkoiset. Pienet koivet ovat korallinpunaiset, nokka on musta ja tyviosasta usein vaihtelevasti punertava. Silmän värikalvo on tummanruskea.

Isfugl

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt