Siipien kärkiväli
Keskikokoinen–suuri, 45–65 mm. Naaraat koiraita kookkaampia.
Siipien yläpinta
Ruosteenpunainen, jossa suuria mustareunaisia ja sinihohtoisia silmätäpliä.
Siipien alapinta
Etusiipi ruskeasta mustaan, yläpinnan silmätäplä voi erottua heikosti myös alapinnalla. Takasiipi melkein musta. jossa epäselvä nauha ja raitoja.
Elinympäristö
Niityt ja hakamaat sekä avoimet metsät ja puutarhat.
Lentoaika
Maaliskuun loppupuolelta kesäkuun puoliväliin (talvehtinut sukupolvi) ja toinen sukupolvi heinäkuun loppupuolelta syyskuun lopulle ja lämpiminä syksyinä myöhemminkin.
Talvehtimismuoto
Aikuinen perhonen.
Toukan ravintokasvi
Nokkonen (Urtica dioica) ja joskus myös humala (Humulus lupulus). Toukka on monofagi (ravinnoksi käy vain yksi kasvilaji).

Aiemmin Suomessa melko harvinaisena tavattavasta neitoperhosesta on viime vuosina tullut yksi yleisimmistä ja varmasti helpoiten tunnistettavista päiväperhoslajeistamme, etenkin maamme eteläosissa. Yleisesti tavattavana päiväperhoslajina pohjoisraja kulkee suunnilleen Vaasa–Kuopio-linjalla, mutta paikoin Lapissakin neitoperhosta voi tavata. Lajin parhaat ja varmimmat tuntomerkit ovat etu- ja takasiipien yläpuolen suuret silmätäplät.

Koiraat puolustavat reviirejään kallionnyppylöillä ja metsänreunoissa, missä ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat ryppäissä nokkosten lehtien alapinnoille. Toukat elävät isäntäkasvilla yhdyskunnissa ja koteloituvat isäntäkasvien varsille ja esim. rakennusten seinille.

Dagpåfugløye

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt