Siipien kärkiväli
Hyvin pieni, 23–28 mm.
Siipien yläpinta
Naarailla ruskea, tyvestä hieman sinisävyinen. Koirailla taivaansininen, siipien ulkoreunat leveälti tummat.
Siipien alapinta
Vaaleanharmaasta vaaleanruskeaan, jossa valkoreunaisia mustia täpliä. Takasiiven vaalea juova ulottuu tyvestä laitaan. Takasiiven laidassa heikkoja punaisia täpliä.
Elinympäristö
Runsaskukkaiset niityt, voimalinjojen aluset, tienreunat ja umpeen kasvavat pellot.
Lentoaika
Heinäkuu.
Talvehtimismuoto
Keskenkasvuinen toukka.
Toukan ravintokasvi
Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum). Ulkomailla myös kyläkurjenpolvi (G. pratense).
Uhanalaisuus
Vaarantunut.

Sinisiivet (Polyommatinae) on sinisiipisten heimon (Lycaenidae) yksi kolmesta Suomessa tavattavasta alaheimosta. Kaksi muuta ovat nopsasiivet (Theclinae) ja kultasiivet (Lycaeninae). Sinisiipiset on lajirikkaudeltaan (yli 6.000 lajia) maailmanlaajuisesti toiseksi suurin perhosheimo. (Suurin on täpläperhoset.)

Huhtasinisiipi on meillä hyvin harvinainen sinisiipilaji. Varmimmin sen tapaa Keski-Suomen itäosista. Koiraan turkoosinsininen siipien yläpinta ja leveälti tumma siipien ulkoreuna ovat hyviä tuntomerkkejä. Molemmilla sukupuolilla hyviä tuntomerkkejä ovat takasiipien alapinnat, jossa on epäselvää punaista kuviointia, pieniä mustia täpliä sekä pitkä vaalea juova.

Koiraat lentävät ympäriinsä etsiessään naaraita. Naaraat munivat munat yksitellen metsäkurjenpolven kuihtuville lehdille.

Kileblåvinge

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt