Siipien kärkiväli
Pieni, 25–33 mm. Naaraat koiraita kookkaampia.
Siipien yläpinta
Oranssi, reuna-alueet leveälti ja epäselvärajaisesti tummavarjosteiset. Naaraaiden siivet koiraiden siipiä ruskeammat ja laikukkaammat. Koirailla voimakas tumma juova (koirastäplä) keskellä etusiipeä.
Siipien alapinta
Vihertävänoranssi.
Elinympäristö
Metsäniityt ja metsänlaidat.
Lentoaika
Kesä–heinäkuu. Toinen (syyskuinen) sukupolvi mahdollinen.
Talvehtimismuoto
Toukka.
Toukan ravintokasvi
Erilaiset heinäkasvit (Poaceae), esim. nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), metsälauha (Deschampsia flexuosa) ja ruokohelpi (Phlaris arundinacea).

Paksupäät (Hesperioidea) on perhosten yläheimo aivan niin kuin päiväperhosetkin (Papilionoidea), joihin ne tässä sivustossa – kuten yleensäkin – kuitenkin sisällytetään omana Hesperiidae-heimonaan (perhostieteellisesti ehkä väärin perustein). Paksupäiden heimoon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 4000 lajia, joista Suomessa voi löytää 9. Paksupäät jaetaan kolmeen alaheimoon, joista nimialaheimo on suomeksi tietysti paksupäät (Hesperiinae)

Etelä- ja Keski-Suomessa melko yleinen piippopaksupää on yksi kolmesta meillä tavattavasta Hesperiinae-alaheimon lajeista. Sen erottaa lauhahiipijästä siipien leveän ruskean reuna-alueen avulla. Piippopaksupään siivissä on vain epämääräisiä oransseja täpliä tai täplät puuttuvat kokonaan, millä perusteella sen voi erottaa valkotäpläpaksupäästä.

Koiraat puolustavat pariutumisreviirejään metsissä ja pensaikoissa, joissa ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien lehdille.

Ängssmygare

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art