Siipien kärkiväli
(Hyvin) pieni, 22–30 mm.
Siipien yläpinta
Etusiipi keltainen, mustatäpläinen. Takasiipi tummanruskea, keltatäpläinen. Naaraiden siivissä enemmän mustaa kuin koiraiden.
Siipien alapinta
Etusiipi keltainen, tummatäpläinen. Takasiiven pohjaväri mustanruskea, jossa valkoisia–keltaisia täpliä.
Elinympäristö
Kosteat, runsaasti heinää kasvavat runsaskukkaiset niityt ja rehevät metsät.
Lentoaika
Toukokuun lopulta heinäkuun alkupuolelle.
Talvehtimismuoto
Keskenkasvuinen toukka.
Toukan ravintokasvi
Erilaiset heinäkasvit (Poaceae), esim. juolavehnä (Elymus repens) ja korpikastikka (Calamgrostis purpureum).

Paksupäitä tunnetaan noin 4000 lajia. Euroopassa niitä on tavattu 40 ja Suomessa 10, niistä heinähiipijä (Heteropterus morpheus) vain kerran, ja siitäkin on aikaa lähes 80 vuotta. ‘Oikeisiin’ päiväperhosiin verrattuna paksupäillä (Hesperiidae) on – niin kuin nimikin antaa ymmärtää – paksu pää. Lisäksi niiden vartalo on lihaksikkaampi, erityisesti siipilihakset ovat voimakkaammat.

Etelä- ja Keski-Suomessa Rovaniemen korkeudelle asti melko yleisesti tavattavan mustatäplähiipijän naaraas muistuttaa harvinaista keltatäplähiipijää, mutta mustatäplähiipijän etusiipien yläpinnan keltainen väritys muodostaa mustien laitojen sisällä yhtenäisen alueen.

Koiraat puolustavat aukioilla ja metsänreunoissa sijaitsevia pariutumisreviirejään, joilla ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien lehdille.

Svartfläckig glanssmygare

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art