Siipien kärkiväli

Pieni–keskikokoinen, 29–42 mm. Suurin sinisiipilajimme. Naaraat yleensä koiraita kookkaampia.
Siipien yläpinta

Hohtavan sininen, etusiivessä mustia täpliä (jotka naarailla suurempia) ja musta juova. Iän myötä hohtavan sininen sävy vähenee ja siivistä tulee tummemmat.
Siipien alapinta

Vaalea, ruskeanharmaa, jossa valkoreunaisia mustia täpliä. Takasiipi tyvestä hohtavan turkoosi.
Elinympäristö

Kuivat, hiekkaiset maastot, joilla kasvillisuus on vähäistä.
Lentoaika

Kesäkuun loppupouolelta heinäkuun loppupuolelle.
Talvehtimismuoto

Toukka.
Toukan ravintokasvi

Nuori toukka käyttää ravinnokseen kangasajuruohoa (Thymus serpyllum), vanhempana elää loisena kiekkosarviviholaisen (muurahaislaji, Myrmica sabuleti) pesässä.
Uhanalaisuus

Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu Suomessa.

Suomessa vain harvoilla paikoilla (Taipalsaari ja Liperi) tavattava muurahaissinisiipi on viime vuosina taantunut. Useimmista muista sinisiivistä sen erottaa siipien yläpinnan mustilla täplillä. Muurahaissinisiiven lisäksi ainoastaan harju- ja kalliosinisiivellä on siipien yläpinnalta tummia täpliä. Kaikki mainitut ovat harvinaisia lajeja.

Muurahaissinisiipinaaraat munivat munat yksitellen kangasajuruohon nupuille. Jonkin verran vartuttuaan ja luotuaan nahkansa muutaman kerran toukat pudottautuvat isäntäkasvilta maahan. Toukilla on rauhanen, jolla ne tuottavat sokeripitoista ja ravitsevaa eritettä, jota muurahaiset (muurahaissinisiipien tapauksessa eräs viholaislaji) mielellään nuolevat. Muurahaiset kantavat nuoret toukat hiekkaan kaivamaansa pesään, missä toukat muuttuvat pedoiksi ja käyttävät ravinnokseen muurahaisten munia, toukkia ja esikotelovaiheita. Keväällä perhostoukka koteloituu ja kuoriutuu perhoseksi ja kaivautuu pois pesästä kesäkuun lopulla.

Sortplettet blåfugl

Taksonomi

Familie

Tribus