Ylemmät taksonomiset ryhmät
Ctenophora (Kampamaneetit) – Tentaculata (Lonkeromaneetit) – Cydippida (Pallomaneetit)
Koko
Itämeressä 0,5–2 cm, valtamerissä 6–8 cm.
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Ulkonäkö ja erityispiirteet vastaavat suurelta osin pikkumaneettia.
Ravinto
Kuten muutkin kampamaneettilajit, arktinen (kampa)maneetti syö eläinplanktonia ja amerikankampamaneetin tavoin myös kalanpoikasia sekä mätiä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Arktista maneettia esiintyy melko yleisenä Etelä-Itämereltä Suomenlahdelle ja Selkämerelle, mikä viittaa siihen että laji sietää alhaisempia suolapitoisuuksia paremmin kuin pikkumaneetti. Perämereltä ei ole havaintoja kampamaneeteista (joihin tämän artikkelin arktinen maneetti kuuluu). Mertensia -suvun kampamaneetit ovat hyvin yleisiä arktisilla valtamerillä, missä ne muodostavat pysyvän osan ulapan planktonyhteisöä.
Lisääntyminen
Kampamaneetit ovat kaksineuvoisia. Hedelmöitys tapahtuu eläimen ulkopuolella vapaassa vedessä. Toukka on vapaasti uiva. Useimmat aikuisyksilöt kuolevat kudun jälkeen.

Mnemiopsis leidyi

Yleiskuvaus
Vuonna 2007 Suomen vesiltä ja muualta Itämerestä kerrottiin löydetyn ekologisesti haitallisena vieraslajina pidettyä amerikankampamaneettia, jonka leviämistä alettiin seurata ja tutkia intensiivisesti. Sittemmin DNA-tuntomerkkien peursteella selvisi, että vuonna 2008 kerätyt maneetit olivatkin kaikki arktista maneettia Mertensia ovum, jota ei pidetä haitallisena.
Amerikankampamaneettia tavataan vähälukuisena eteläisellä Itämerellä, mutta on toistaiseksi epäselvää kuinka pohjoisessa lajia tavataan ja onko Mertensia -lajit Itämeressä luontaisia vai vieraslajeja. Pikkumaneetin lisäksi eteläisellä Itämerellä esiintyy kolme muuta kampamaneettilajia: Bolinopsis infundibulum, Beroe cucumis ja Beroe gracilis.
Haitallisuusluokitus
Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji.

Arktinen maneetti