© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kissankello

Campanula rotundifolia

  • Alalajit: Niittykissankello (ssp. rotundifolia)
    Tunturikissankello (ssp. groenlandica)
    Lapinkissankello (ssp. gieseckeana)
    Pohjankissankello (ssp. kemensis)
    Metsäkissankello (ssp. fennica)
  • Heimo: Kellokasvit – Campanulaceae
  • Suku: Sinikellot – Campanula
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko ohut, vaalea, puutunut. Lyhytrönsyinen.
  • Korkeus: 10–60 cm. Monivartinen. Varsi hento, usein tyvestä koheneva, liereä, tyvipuolelta lyhytkarvainen ja monesti punertava.
  • Kukka: Teriö kellomainen, 5-liuskainen, aluksi pysty, myöhemmin nuokkuva, yhdislehtinen, 14–20 mm pitkä, sininen, vaaleansininen tai harvoin valkoinen. Liuskat leveyttään lyhyempiä. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat kapeita, yleensä taakäänteisiä, kaljuja. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto huiskilomainen, joskus kukkia vain 1.
  • Lehdet: Tyvilehdet pitkäruotisia, munuaismaisia–herttamaisia, nyhälaitaisia–isohampaisia, kukinta-aikaan tavallisesti kuihtuneita. Varsilehdet kierteisesti, lyhytruotisia, ylimmät ruodittomia, lähes tasasoukkia, ehytlaitaisia.
  • Hedelmä: Pyöreähkö, hieman leveyttään pidempi, kalju, vahvasuoninen, nuokkuva, tyvipuolelta avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Niityt, laitumet, joutomaat, tienvarret, pientareet, kalliot, harjut, valoisat metsät, puronvarret, tunturikankaat. Tunturikissankello on kalkinsuosija.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.
  • Uhanalaisuus: Tunturikissankello (ssp. groenlandica) luokitellaan silmälläpidettäväksi.

Campanula -suvusta tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 400 lajia. Kissankello lienee kymmenkunnasta meikäläisestä lajista useimmille tutuin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: sinisissä kellokukissa on nähty milloin minkäkin eläimen kello tai hattu, kissan lisäksi ainakin harakan, koiran, kurjen, lampaan, lehmän, pääskysen, poron ja variksen. Kissankello on lempinimensä ansainnut, paitsi kauneudellaan, myös yleisyydellään ja laajalla levinneisyydellään.

Kissankello eroaa lähisukulaisistaan keskenään erilaisten lehtiensä perusteella: kasvin tyvilehdet ovat pyöreitä (rotundifolia, ‘pyöreälehtinen’) ja varsilehdet tasasoukkia (kapeansuikeita).

Vaikka kissankello on lajilleen helposti tunnistettavissa, se on meilläkin erilaistunut ainakin viideksi eri alalajiksi, jotka eroavat toisistaan lähinnä koon, kasvupaikan, kukkien määrän ja kukinnon haaraisuuden perusteella. Varmaan helpoiten tunnistettavia ovat pohjoisimmat kissankellomme; ne ovat matalakasvuisia ja niillä on enintään vain kolme kukkaa: Käsivarren Lapissa kasvavalla tunturikissankellolla (ssp. groenlandica) 1–3 kukkaa ja Inarin Lapissa tavattavalla lapinkissankellolla (ssp. gieseckeana) vain 1 kukka. (Myös harvinainen ja rauhoitettu kiirunankello, C. uniflora on yksikukkainen, mutta sen nuokkuva kukka on huomattavasti kapeampi.) Yleisin alalajeista on ihmisen mukana maamme niityille ja pientareille saapunut niittykissankello (ssp. rotundifolia). Lisäksi Pohjois-Suomen niityillä ja joenvarsilla kasvaa alkuperäinen pohjankissankello (ssp. kemensis), Etelä-Suomen kallionjyrkänteillä ja harjuilla metsäkissankello (ssp. fennica). Kissankellosta, kuten useista muistakin kellolajeista, tunnetaan myös valkokukkaisia muotoja. Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page