© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.
Musta-apila
Trifolium spadiceum
- Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
- Suku: Tähkäapilat – Trifolium
- Kasvumuoto: 2- tai harvoin 1-vuotinen ruoho.
- Korkeus: 20–35 cm. Varsi pysty, kaljuhko. Paalujuuri voimakas.
- Kukka: Teriö vastakohtainen, aluksi kullankeltainen, pian tummanruskea–musta, 4–6 mm pitkä, tyveltä yhdislehtinen, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen, 2 liuskaa lyhyitä ja kaljuja, 3 pitkiä ja karvaisia. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, tiheä, tähkämäinen ryhmä. Usein 2 kukintoa yhdessä.
- Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät soikeita, nirhalaitaisia, myös keskilehdykkä ruoditon. Korvakkeet ruotiin pitkälti yhteenkasvaneet, lehtiruotia lyhyemmät.
- Hedelmä: Avautumaton palko, jää verhiön sisään.
- Kasvupaikka: Niityt, laidunmaat, pientareet, pensaikot.
- Kukinta: Kesä–elokuu.
- Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.
Rehuapiloiden lisäksi karjatalous toi aikoinaan luontoomme muiden muassa kaakkoisen musta-apilan. Laji kotiutui ihmistoiminnan myötä aukkoisten pientareiden ja niitynlaiteiden kasviyhdyskuntiin, rehukasvina se ei ole koskaan ollut merkittävä. Karjan siirryttyä sisäruokintaan tai laiduntamaan kylvönurmilla luonnonniittyjen sijaan, maalaismaisema alkoi vähitellen umpeenkasvaa. Musta-apila on monen muun perinneympäristöjen lajin tapaan harvinaistunut suuresti ja sen alamäki jatkuu edelleen. Perinteisen maatalouden luomien kasvupaikkojen vähentyessä lajin saattaa tavata myös joutomailta ja muilta epävakailta paikoilta – silloinkin tosin yleensä vielä aivan hiljattain viljellyillä alueilla. Peltojen kalkitseminenkin on saattanut vaikuttaa musta-apilan esiintymiseen ja runsauteen, sillä laji on kalkinkarttaja.
Moni ahkerakaan retkeilijä ei enää Nyky-Suomessa välttämättä kohtaa musta-apilaa. Niukkana niittykasvillisuuden joukossa kasvaessaan laji ei ole varsinaisesti huomiota herättävä, vaikka sen kukan väri onkin luonnossamme ainutlaatuinen: kukkien kullankeltainen väri painuu pian mustanruskeaksi ja säilyy muuttumattomana siementen kypsymiseen saakka. Mikäköhän pölyttäjä tuntee vetoa lajin kukintoihin?
Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Seuraa meitä!
